Keravan Kevätpolkaisu 17.5.2015

Vauhti paranee, sellaiset fiilikset olivat tämän vuoden Kevätpolkaisun jälkeen. Viime kaudella vauhti oli kohdillaan alkukesästä mutta loppua kohden vauhti hiipui, nyt ehkä on menossa toisinpäin… toivottavasti. Lämmin sää on aina sopinut minulle paremmin kuin kylmä joten ehkä siksi pyöräkin kulki kerrankin vähän paremmin.

Mutta jos kuitenkin aloitetaan tapahtuman kertaus ihan alusta, ennen loppufiiliksien läpikäymistä.

Aurinko paistoi ja nyt oli paras sää tähän asti tämän vuoden tapahtumien osalta. Voi sanoa että nyt oli ensimmäisen kerran sellainen tunnelma että olisi kunnon kevät, lähtöpaikalla tuli jopa ihan kuuma.

Matkana oli valittavana kaksi vaihtoehtoa, joko yksi kierros 48 km tai kaksi kierrosta jolloin matkaksi tulisi 96 km.

 Porukkaa oli mukavasti lähtöpaikalla, ja kuulemani mukaan aikaisimmat olivat tulleet jo klo 8.30-9 aikoihin, lähtö oli kuitenkin vasta klo 11.

ACT:stä oli myös hyvin tiimiläsiä paikalla vaikka osa ajoikin IBD Cycling:in väreissä.

Itsellä oli vähän vaikea arvioida ennen lähtöä mikä tulisi olemaan realistinen oma vauhti, kauden kaksi ensimmäistä ajoa Seutulassa sekä Nurmijärvellä olivat olleet pettymyksiä oman kunnon osalta.

Lähtöpaikalla oli kuitenkin rento tunnelma kun juttelin Aridanin, Antin, Katrin ja IBD:n väreissä ajelevan Anssin kanssa.

Klo 11 kajahti lähtölaukaus ja näin pyöräilijäletka lähti rauhallisesti matkaan. Normaalisti näissä kuntoajoissa vauhti on heti alussa painunut sinne 50 km/h tuntumaan mutta nyt meno oli todella rauhallista vaikka saattoajo oli jo loppunut. Ja rauhallisensa meno myös jatkui, vauhti oli ehkä noin 35-40 km/h.

Tie oli alkumatkasta isoa ja hyvänlaatuista. Kun alettiin polkemaan Pornaisista kohti Nikkilää niin tien kuntokin huononi ja matkan varrelle osui paikoitelleen todella pahoja kuoppia ja reikiä. Pääjoukossa vauhti oli kuitenkin noin 40 km/h ja pientä heilumista oli havaittavissa ryhmässä kun ajajat etsivät hyvää ajolinjaa läpi reikien. Yhtään kasaa ei sentään matkalle osunut.

Itse olin yllättynyt että pysyin vielä pääjoukossa, normaalisti viimeistään 20 km lähdöstä on tippunut kyydistä, nyt tosin on huomioitava että pääjoukon vauhti oli yllättävän hidasta eikä kunnon repimistä tullut esille.

Alkumatkasta itsellä ei ollut mitään ongelmia pysyä pääjoukon mukana, pikkuhiljaa matka kuitenkin alkoi vähän painamaan. Noin 40 km jälkeen käännyttiin alamäen jälkeen suoralla jossa iski vähän kovempi vastatuuli. Tästä seurasi se että itse tipuin hetkeksi pääjoukon kyydistä, onneksi kuitenkin pääjoukon vauhti ei ollut mitenkään kovaa joten yhden toisen pyöräilijän kanssa saatiin pääjoukko vielä ajettua kiinni.

Takaa-ajossa kuitenkin voimia tuhraantui ja itse jäin pääjoukon hännille roikkumaan kun saavuttiin Nikkilään. Paikka joukon hännillä ei todellakaan ole se ideallinen ja tiesin että olisi tärkeätä koittaa kiivetä vähän lähemmäksi kärkeä, mutta jalkaa siihen ei enää oikein ollut. Roikuin vähän matkaa vielä pääjoukon mukana mutta tiesin että varmaan viimeistään seuraavan kierroksen aikana tulisi tipahtaminen kyydistä.

Noin 44 km kohdalla sitten tuli se hetki kun mutkan jälkeen jaloissa ei enää riittänytkään voimaa repiä pientä rakoa kiinni. Tästä seuraasi sitten yksinajelua kun takana ei näkynyt ketään ja edessä pääjoukko karkasi hitaasti mutta varmasti aina vain kauemmaksi.

Pienen ylämäen jälkeen näin kuitenkin että pääjoukosta tippui yksi oranssipaitainen polkija kyydistä, päätin siis että hänet olisi ajettava kiinni että ei ihan yksin tarvitsisi polkea.

Toinen kierros alkoi ja lopulta alle kymmenen kilometrin kestäneen taka-ajon jälkeen sainkin hänet lopulta kiinni, samalla selvisi että hän oli kyllä jo aika puhki ja hän oli eestistä tullut Keravalle polkemaan.

Koska polkijakaverini oli jo niin väsynyt niin päävastuun vetotöistä lankesi minun kohdalle. Alku meninkin oikein mukavasti ja ero pääjoukkoon ei ollut kuin pari minuuttia. 48 km on kuitenkin pitkä matka ja vaikka välillä vaihdettiinkin vetovuoroja eestiläisen kanssa niin pikku hiljaa minunkin voimani alkoivat hiipua.

Toisen kierroksen alussa keskivauhti oli ollut vähän päälle 38 km/h mutta toisen kierroksen aikana keskivauhti tippui hurjaa vauhtia kun lopulta en itse jaksanut enää vetää kuin 32-33 vauhtia.

Kun meillä oli matkaa maaliin enää 16 km niin eestiläisen jalat olivat totaalisen tyhjät ja kramppasivat, joten hän tippui kyydistäni eikä pysynyt enää peesissä.

Ajelin siis jälleen yksin ja koitin pitää niin hyvää vauhtia kuin vaan jaksoin mutta meno rupesi olemaan aika tuskaista.

Matkalla kohti Nikkilää iski taas vastatuuli mikä tässä vaiheessa oli jo myrkkyä jo muutenkin väsyneille jaloilleni. Takaa ilmestyi kuitenkin isompi porukka joten päätin hiljentää ja antaa heidän ajaa itseni kiinni. Isossa ryhmässä meno olisi kuitenkin nopeampaa kuin yksin tarpominen.

Ryhmän vauhti vaan oli vähän pettymys itselleni, tuntui että ryhmän vauhti oli noin 30-33 luokkaa, joten Nikkilän kohdalla riuhtaisin itseni kärkeen katsoakseni josko ryhmästä olisi tullut joku mukaan vähän kovempaan vauhtiin, näin ei kuitenkaan käynyt joten palasin nöyrästi takaisin ryhmään.

Liityin sitten ryhmän telaketjuvetoon ja huomasin että ACT:n Katrikin oli ryhmässä mukana. Meno ryhmässä eteni rauhallisesti kohti maalia vaikka välillä vauhti tuntuikin kiihtyvän telaketjussa. Viimeiset kilometrit tultiin kuitenkin kilttiä vauhtia jotta kaikki pysyisivät mukana, ja ajattelin että toivottavasti ei ihan lopussa synny mitään turhaa loppukiri kamppailua, jos sellainen kuitenkin tulisi niin varmasti itse kyllä vastaisin siihen.

Alle kilometri maalista sitten jotain polkijoita lähtikin nousemaan kohti kärkeä mutta jämähtivät siihen keulan kohdalle ja se tuntui luovat pientä sekoilua ja kiroilua ryhmässä. Vasta aivan lopussa sitten nämä polkijat pääsivät siitä matkaan ja irti ryhmästä, kun nyt näytti että muutkin ryhmästä lähtivät kiihdyttämään niin lähdin sitten minäkin kirimään loppumäkeä ylöspäin. Ajattelin että jos ryhmässä nyt kolaroidaan niin ainakaan en itse ole enää siellä. Joku naispolkija painui ensimmäisenä maalimäkeä ylös ja muutama muu polkija hänen perässään. Ohitin nämä muut mutta ensimmäisenä ajaneella naispolkijalla näytti olevan sen verran virtaa vielä että häntä en enää saanut kiinni, luovutin sitten suosiolla ja keskityin vilkuttelemaan kun takaa tulijatkin olivat jo jääneet sen verran jälkeen.

Maalissa oma mittarini näytti matkaksi 95,6 km ja ajaksi 2:46:07, keskivauhdin ollessa 34,6 km/h, aika raju tiputus siis ensimmäisen kierroksen 38 keskivauhdista.

Katselin kotona sitten tuloksia viime vuodelta ja silloin matka oli vähän lyhyempi ja keskivauhti oli ollut itsellä 34,9 km/h mutta silloin sattui se ikävä kameran putoaminen joka pilasi koko ajon.

Joten vielä olin aika kaukana viime kesän kunnosta ja vauhdista mutta positiivista oli että nyt vauhti oli ainakin lähempänä viime vuotta kuin kauden aikaisemmissa tapahtumissa.

Vielä on paljon parannettavaa mutta toivon mukaan kunto ja vauhti jatkaisi tästä kasvamistaan, ainakin ensimmäisen kierroksen aikana oli hyvä fiilis ja jos toisella kierroksella olisi ollut muutama muu polkija mukana tekemässä vetohommia niin varmaan vauhti olisi voinut hyvin olla siellä 35-37 km/h tuntumassa.

Hienosti oli järjestelyt taas hoidettu Keravalla ja oikeastaan ainoa valittamisen aihe oli tien huono kunto tietyillä pätkillä. Näistä johtuen rengasrikkoja näkyi lopussa aika paljon, mutta kaiken kaikkiaan fiilikset olivat kyllä positiivisuuden puolella.  

Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa Viiden Pitäjän Ajot Porvoossa jossa toivon mukaan tapahtuisi taas edistymistä ja ehkä sitä vauhtia rupeaisi pikkuhiljaa löytymään.

Lisää kuvia tapahtumasta.
Tulokset löytyy tapahtuman kotisivuilta