Kauden 2015 yhteenveto

Vuoden lähestyessä loppuaan on hyvä tilaisuus katsastaa mitä kaikkea tähän vuoteen mahtuikaan.

Mielenkiintoisena statistiikkana voi todeta että yhteensä tänä vuonna tuli poljettua 10024 km ja kaikkiaan 411 tuntia, mukaan on tosin laskettu myös työmatka-ajot sekä muut ajot. Kuntosaliharjoittelua mahtui tälle vuodella yhteensä 71 tuntia. Spinningin parissa hurahti kolmanneksi eniten aikaa eli 44 harjoituskertaa tuotti yhteensä 56 tuntia. Juoksussa tuli tänä vuonna yllättävän vähän kilometrejä, vain 401 km ja 37 harjoitustuntia.

Yhteensä tänä vuonna tuli aktiivista liikkumista 593 tuntia joten kyllä sitä jotain on tullut tehtyä :)

Hyvää ja onnellista uutta vuotta! :)

Vantaan Maraton 10.10.2015

Viime vuonna kun juoksin Vantaalla puolimaratonia, ajattelin juoksun aikana että en kyllä ikinä lähde täysmatkalle. Silloin 21 km tuntui jo aivan tarpeeksi pahalta ja siitä toipuminen kesti pari viikkoa, ajatus että juoksisi 42 km tuntui aivan hullulta.

Niin vain se mieli muuttuu ja tänä vuonna huomasinkin sitten olevani starttiviivalla odottamassa lähtöä täydelle maratonmatkalle.

Jos kolme vuotta sitten joku olisi sanonut minulle että tulisin juoksemaan maratonin niin olisin varmaan pitänyt sanojaa ihan kahjona. Kolme vuotta sitten ajattelin että minulle riittää aivan hyvin pyöräily ja juoksemaan ei ollut mitään sen suurempaa hinkua. Juoksukärpäsen puraisusta saan kiittää sitä kauniimpaa sukupuolta, ilman tyttöystävän juoksuinnostusta en itse olisi varmaan vetänyt lenkkareita jalkaan ja ottanut juoksua mukaan treeniohjelmaani. Saan olla ikuisesti kiitollinen hänelle siitä että potki minut mukaan lenkille.

Alkuperäinen suunnitelma tälle kesälle oli että olisin juossut kesän alussa maratonin Tuusulan Maratonilla mutta pyöräkisat osuivat sen kanssa päällekkäin. Vantaan Maratonin ajankohta osui paremmin kohdalle kun pyörätapahtumat olivat jo tämän kesän osalta ohi.

Koska kyseessä oli ensimmäinen maratonmatkani niin tavoite oli maltillinen, eli päästä maaliin ja mielellään alle 4 tunnin. Maratonia edeltävänä iltana rupesi jo olemaan vähän perhosia vatsassa ja pakko myöntää että saapuessani Tikkurilan Uimahallin parkkipaikalle niin vähän oli jännitystä ilmassa. Fiilis oli kuitenkin hyvä vaikka ilma olikin paljon viileämpi kuin viime vuonna kun juoksin puolimaratonin. Vaatevalinta oli vähän pähkäilyä mutta pitkä aluspaita, pitkä juoksupaita sekä pitkät trikoot ja hanskat osoittautuvat aivan hyväksi valinnaksi ei ainakaan tullut kylmä juoksun aikana.

Tein ennen juoksua suunnitelman että koska matka tulisi kestämään neljä kierrosta niin ensimmäinen ja toinen kierros tulisi mennä rauhallista vauhtia. Kolmannella kierroksella vauhtia pystyisi lisäämään ja neljäs menisi sitten loppuvoimilla.

Lähtö!

Osallistujia oli ennätyspaljon mukana ja starttiviivalla oli hyvä fiilis. Freessin ohjaaja veti osallistujille alkulämmittelyn ja venyttelyn ja tämän jälkeen olikin sitten vaan odotettava lähtölaukausta. Matkaan päästiin ja alku meni odotetun hitaasti, matkaa oli kuitenkin sen verran että olisi turha lähteä heti alussa repimään. Vähän jouduin kyllä itselleni toistamaan että nyt ei olla puolimaratonilla joten ei pidä lähteä kirimään muiden mukana vaikka mieli tekisi, lopussa niitä voimia kuitenkin tultaisiin tarvitsemaan.

Ensimmäisen kierroksen puolikas meni pitkälti muita ohittaessa, olin lähtenyt aika kaukaa takaa liikkeelle joten nyt sai ainakin ohitella. Oman juoksurytmin löytyminen sujui aika helposti ja sitten piti vaan katsoa että ei vahingossa lähde turhaan kirimään muita kiinni.

Alkumatka oli vielä yhtä hymyä.

Ensimmäinen kierros sujui ilman ongelmia ja toisellakaan ei ollut mitään ongelmia. Tuntui että toinen kierros tuli yllättävän nopeasti juostua, mutta piti muistaa että vielä olisi yhtä paljon jäljellä.

Kolmannella kierroksella rupesi sitten vähän jo tuntumaan, nyt ei jalka enää nousut niin helposti ja iloisesti kuin ensimmäisillä kierroksilla. Matka kuitenkin eteni ja sykkeet pysyi hyvin hallinnassa, syke pyöri keskimäärin 160-170 lyönnin kohdilla mikä vastaa aika hyvin sitä mitä ne fillaritapahtumissakin keskimäärin ovat.

Viimeinen kierros on juuri alkanut, enää ei hymyilytä.

Kun viimeinen kierros alkoi niin ajatuksissa pyöri ”vain vähän päälle 10 km enää” ajatus, sekä myös ajatus että kolme kierrostakin olisi riittänyt. Kellon mukaan olin 20 minuuttia edellä omaa aikatavoitettani joten matka oli sujunut todella hyvin.

Neljäs kierros oli kylläkin selvästi sen rankin, kun matkaa oli taivallettu 33-35 km niin rupesi meno olemaan aika takkuista ja vauhtikin rupesi putoamaan. Loppumatka menikin sitten enemmän tai vähemmän hammasta purren ja hymykin muistutti jo irvistystä.

Loppukiri.

Maaliviiva lähestyi kuitenkin (lopulta) ja aivan viimeisillä metreillä innostuin vielä pieneen loppukiriin joten vähän oli vielä jäänyt virtaa tankkiin. Loppuajaksi tuli 3:38 joten neljä tuntia alittui oikein mukavasti.

Viimeinen rutistus.

Maalissa käteen iskettiinkin sitten muistomitali mikä tuntui kyllä hyvältä. Maaliviivan ylitettyäni jalat menivät aivan spagetiksi ja onneksi läheltä löytyi nopeasti penkki minne istahtaa.

Vaikka olen osallistunut pitkiin pyörätapahtumiin mitkä ovat kestoiltaan olleet huomattavan pitkiä, joten tunnen miten kroppani reagoi pitkäkestoiseen ärsykkeeseen niin kuitenkaan tällaista kipua en ole jaloissa ennen tuntenut.

Jalat huusivat hoosiannaa ja jaloissa ei ollut mitään voimia, pyörin penkillä ja koitin venytellä jalkoja mutta ne olivat aivan jumissa. Kerättyäni voimia jonkin aikaa pääsin lopulta sentään penkiltä ylös ja hoipertelu parkkipaikalle pääsi alkamaan.

Iloinen mutta aivan väsynyt.

Palautusjuoma ja sauna auttoivat suuresti palautumisessa, illalla oli väsynyt olo ja jalat olivat edelleen kipeät mutta liikkumaan sentään pääsi. Parin päivän päästä olo oli jo niin hyvä että pystyi kevyeen fillarilenkin tekemään. Juoksun aikana olin taas ajatellut että uutta maratonia en kyllä juokse mutta loppufiilis oli kuitenkin niin hyvä ja aikaakin luultavasti pystyisin tuosta vielä parantamaan joten aika varmasti olen ensi vuonna taas mukana.

HePon uusi ajoasu 2015

Helsingin Polkupyöräilijät uudisti ilmettään pari vuotta sitten ja samalla he uusivat niin logoaan kuin myös yhtenäisti värimaailmaansa niin internetsivujensa kuin myös ajo-asujensa osalta. Ensimmäisen HePo-paidan jonka aikoinaan hankin oli limenvihreä ja design oli muutenkin erittäin simppeli, uudistuksen myötä tuli mahdolliseksi hankkia sekä HePo paidan, takin että siihen sopivat housut. HePon väriksi muodostui kelta-ruskea joka näkyi hyvin heidän ajo-paidassaan.

HePon uutuudet, ajohousut, paita sekä tuuliliivi.

Nyt myyntiin tuli HePon jäsenille uusi versio heidän ajoasustaan. Uusi ajoasu sisältää lyhythihaisen paidan, housut ja tuuliliivin. Myöhemmin on kenties tulossa myyntiin ajotakki, ainakin toivon niin sillä edellinen HePon ajotakki oli erittäin hyvä.

Uuden asun design jatkaa siitä mihin edellinen jäi ja samoin kuin edellinenkin paita ja housut niin nämä uudetkin ovat mielestäni erittäin tyylikkäät. Paidan etuosaan on tullut enemmän ruskeata mutta paidan takaosa muistuttaa värimalliltaan edellistä mallia. Omasta mielestäni edellinen asu oli ehkä aavistuksen pirteämpi väriltään ja uusi etuosa on vähän tumma. Ensimmäinen kommentti jonka sain oli että asupäällä muistutan suklaapötköä.

Sekä housut että paita istuu erittäin hyvin ja ainakin M-koko oli itselle erittäin hyvä. Asun materiaali vaikutti vähän ohuemmalta kuin edellinen asu. Housujen lahkeissa oli kuminauhat jotka estävät lahkeiden nousemisen ylös. Sekä paidan että tuuliliivin helmassa on myös kuminauhat jotka pitävät paidan paikallaan.

 Kaiken kaikkiaan mielestäni uusi asu on oikein tyylikäs ja tuuliliivi vaikuttaa erittäin hyvältä ja lämpimältä. Ainoa miinus mitä huomasin oli että sekä paidan että tuuliliivin takaa löytyy kyllä kolme taskua mutta ei yhtäkään vetoketjullista.

Mäntsälä Ajo 22.8.2015

Mäntsälän Ajolla on aina ollut erityinen paikka minun sydämessäni. Se oli ensimmäinen kuntoajo johon osallistuin vuonna 2008 ja tänä vuonna se saa kunnian olla viimeinen tapahtumani tälle kesälle. Tour de Helsinki olisi ollut vielä tämän kuun lopulla mutta olin jo ennen Mäntsälää päättänyt että jos ajo kulkisi Mäntsälässä niin Tour saisi jäädä väliin.

Ja kulkihan se meno erittäin hyvin, oikeastaan se meni paremmin kuin koskaan aikaisemmin ”urallani”.

Edellisenä päivänä kun tiirailin sääennusteita niin oli jo selvä että päivästä tulisi minulle erittäin sopiva, eli aurinkoista ja lämmintä.  Sää sen kuin paranee kuin kausi lähestyy loppuaan, ihan kiva edes näin että ei sentään koko kesä ollut niin kylmä kuin alkukesä.

Mäntsälän ajo on aina ollut mukava kuntotapahtuma ja kokoluokaltaan se on aika samanlainen Vuelta Vantaan kanssa, tänä vuonna lähtöviivalla oli noin 90 kuskia. Itse olen ollut mukana jokaisessa järjestetyssä Mäntsälän ajossa vuodesta 2008, tapahtumaa ei järjestetty vuosina 2010-2012 mutta vuonna 2013 se palasi taas kalenteriin, hyvä näin. Reitti on toki muuttunut siitä kun ensimmäisen kerran osallistuin tapahtumaan, nykyinen reitti on 47 km pitkä kierros hienossa maalaismaisemassa. Matkavaihtoehtoja oli joko 94 tai sitten 47 km matka, joten reitti kierrettiin joko kaksi tai yksi kierros.

ACT:llä oli 9 edustajaa tapahtumassa ja olikin mukava polkea kun ympärillä oli reilusti muitakin ACT:läisiä. Tällä kertaa ACT:n edustajina oli Maarit Myöhänen, Marika Myöhänen, Elina Koskela, Aapeli Takala, Jere Visapää, Janne Hallikainen, Arjo Kaarre, Vesa Tuutti sekä tietysti minä itse.

Matkaan lähdettiin 5 km saattoajolla, nähtävästi viime vuonna jotkut pyöräilijät olivat eksyneet moottoritielle, joten tänä vuonna saattoajo oli reilusti pidempi jottei kukaan päässyt eksymään.

Minun kannaltani oli ihan hyvä että saattoajo oli vähän pidempi joten oli hyvin aikaa etsiä sopiva paikka ryhmässä.

Vapaan vauhdin alettua vauhti kiihtyi mutta onneksi onnistui roikkumaan ryhmän mukana. Varsinaista kovaa ajoa riitti vain ensimmäiset 35 km, sitten ryhmän vauhti rauhoittui huomattavasti ja ensimmäisen kierroksen viimeiset kilometrit tultiin melkein vain 30-kymppiä.

Toiselle kierrokselle vauhti vähän nousi mutta ei niin kovaksi kuin se oli ollut ensimmäisen kierroksen alussa. Minulla on yleensä leikannut kiinni ja olen hyytynyt aina noin puolessa välissä matkaa mutta nyt oli energinen olo eikä ollut vaikeuksia mukana ryhmän menossa.

Meikäläinen Vesan takana peesailemassa.

Sykkeet eivät kohonneet punaiselle ja muutenkin ryhmän veto oli erittäin siistiä ja rauhallista. Itse huomasin ajon aikana että mielestäni oli paljon helpompaa polkea tien sisäpuolella kuin ulkopuolella. Normaalisti olen suosinut ajamista lähellä keskiviivaa mutta nyt pysyin lähempänä piennarta mikä näytti toimivan oikein hyvin.

Toisen kierroksen lähestyessä loppuaan oli pääjoukosta irrottautunut kolmen polkijan irtiotto. Nämä kolme pysyikin sitten irti aina maaliin asti vaikka pääjoukko vähän yritti ottaa heitä kiinni.

Kolmen kärki tulossa maaliin.

Pääjoukossa ei tällä kertaa ollut niin paljon kovia polkijoita että kiinniajaminen olisi onnistunut joten irti ollut kolmikko sai ratkaista keskenään maaliintulojärjestyksen. Pääjoukko saapui maaliin noin minuutti tämän jälkeen. Pääjoukossa oli vähän loppukiriä mutta itse otin lopun ehkä jopa ylivarovaisesti, olin niin innoissani että pysyin ryhmän mukana joten en halunnut kolaroida näin lähellä maalia. Pienen kirin sentään otin ihan lopussa ja muutenkin ryhmän loppukiri sujui ilman haavereita.

Pääjoukon loppukiri.

Lopputuloksissa ACT Ladies nappasi 47 km matkalta naisten sarjassa sijat kaksi ja kolme, Maarit Myöhäsen ollessa toinen ja Marika Myöhäsen ollessa kolmas. Pidemmällä matkalla Elina Koskela nappasi naisten sarjan voiton.

Miesten sarjassa Aapeli Takala ja Jere Visapää ottivat lyhemmällä matkalla sijat 11 ja 12 ja pidemmällä matkalla Janne Hallikainen onnistui pääjoukon kirissä ja oli paras ACT:läinen sijoittumalla hienosti kuudenneksi. Arjo Kaarre sekä Christian Tinell tulivat hienosti maaliin muun pääjoukon kanssa. Vesa Tuutti:lla matka jäi kesken.

 

Maantiekausi onnistuneesti paketissa.

Erittäin positiiviset fiilikset jäi tapahtumasta ja tämä olikin aivan loistava tapahtuma päättää fillarikausi tapahtumien osalta.

Maalissa oli vielä muistomitali sekä soppaa odottamassa joten isot kiitokset järjestelyille ja mahtavaa että Mäntsälän Ajot ovat jälleen vakiinnuttaneet paikkansa osana suomalaista fillarikesää.

Mäntsälän Ajojen lopputulokset 

Porvoon kuntoajo 9.8.2015

Porvoossa riittää upeita teitä pyöräilyyn, se tuli jälleen todistettua Porvoon kuntoajossa. Viime vuonna ensimäistä kertaa järjestetty tapahtuma oli tänä vuonna kerännyt paikalle selvästi enemmän polkijoita kuin viime vuonna. Kuulemani mukaan jo ennakkoon oli ilmoittautuneita yhtä paljon kuin viime vuonna koko tapahtumassa. Tänä vuonna matkaan lähti noin 170 polkijaa kiertämään 110 km tai 55 km reittejä.

ACT:llä oli neljän ihmisten vahvuinen edustus tällä kertaa, Anssi Häkkinen, Janne Hallikainen sekä minä. Kauniinapa sukupuolta edusti hienosti Michaela Åvall joka nappasi naisten sarjassa toisen sijan.

Vaikka kesä noin muuten on ollut kylmä, sateinen ja kurja, ( no okei kyllä niitä aurinkoisiakin päiviä muutama oli) niin nyt oli kuitenkin keli kohdallaan ja lämpöä oli sen verran että ei tarvinnut irtohihoja tai sadetakkeja kaivella esille. Parkkipaikalla tuli juteltua lyhyesti BikePlanetin Ari Häkkisen kanssa ja tämän jälkeen olikin aika laittaa fillari kuntoon ja tehdä vähän alkulämmittelyä. Vaikka tosipyöräilijähän ei lämmittele, siinähän kuluu energiaa ihan hukkaan!

Ihan vakavasti puhuen niin alkulämmittelyä suosittelen kyllä jokaiselle että ei tule ihan shokkia lihaksille kun startti koittaa.

Liikkeelle lähdettiin rauhallisesti etu-auton takaa, vähän ajanpäästä koitti vapaavauhti ja vauhti kipusi 40 km/h tuntumaan. Vähän oli hakemista alussa ja muutaman kerran joutui vetämään jarruista mutta erittäin siististi porukka ajoi.

Alkumatka meni aika kevyesti kun vaan pysyi alkukiihdyttelyn ajan mukana porukassa, tämän jälkeen meno rauhoittui. Välillä vauhti oli vain 30 km/h kunnes taas kiihtyi. Noin 20 km kohdalla tuli pieni putoaminen pääjoukosta mutta muutaman muun polkijan kanssa päästiin takaisin ryhmään.

Rasitus oli alussa minulla aika tasaista mutta pikkuhiljaa alkoi meno painaa. Rasitus kasvoi pikkuhiljaa joten yritin edetä enemmän kohti joukon kärkeä. Ajo tuntui ihan hyvältä mutta sitten aivan yhtäkkiä iski taas ongelmia. Noin 50 km kohdalla tuli loiva pitkä ylämäki jossa pääjoukon vauhti oli 40 km/h. Tässä vaiheessa minulle iski taas se perinteinen hyytyminen ja näin valuin kohti joukon perää. Kun ei vaan kulje lujempaa niin ei kulje.

Noh tippuminen kyydistä oli kohtalo mutta ei se mitään, matkaa oli vielä 60 km jäljellä joten ei muuta kun polkimet pyörimään. Omaan tahtiin kun ajeli niin sykkeetkin aleni taas ja pystyin ajamaan itselleni sopivalla rasituksella. Yksin sainkin sitten polkea 12 km ennen kuin takaa tuli seuraava porukka. Sen aikana sitä ehtikin palautua ihan hyvin.

Noin 9 kuskin ryhmä tuli takaa ja liityin heidän joukkoon. Vauhti pyöri siinä 30-35 km/h tuntumassa mikä tuntui aivan sopivalta. Kun kilometrit lähestyivät loppuaan niin ryhmän vauhtikin rupesi kiihtymään ja pientä kilvanajoa saatiin ryhmään, loppu sujui kuitenkin ilman ongelmia ja ajo oli siistiä.

Maalissa oli sitten ruokatarjoilua, makaronilaatikko maistui ainakin meikäläiselle ja muistoksi tuli vielä osallistumismitali! 

Teemu Viholainen tuulettaa voittajana.

Porvoon kuntoajosta muodostui Akilleksen juhlaa kun lyhyemmältä matkalta tuli heille kaksoisvoitto Joakim Nordströmin ja Jonas Nordströmin tahdittamana. Kolmas oli Cycle Centerin Heikki Roselius.

Naistensarjan voitto meni Kirsi Aholle, Miia Salomonsson-Nummelan ja Kirsten Besuch:in viedessä loput palkintopallisijat.

Pitkän matkan voitto meni niin ikään Akillekselle Teemu Viholaisen tullessa maaliin ennen Niki Birlingiä ja Valtteri Härköstä.

Myös ACT saavutti palkintosijan kun Michaela Åvall sijoittui pitkällä matkalla toiseksi naistensarjassa IK-32 Minna-Maria Kangaksen jälkeen. Tatja Purhonen joka edustaa IBD Vivusta otti kolmannen sijan.

Janne Hallikainen vauhdissa.

Miehistä Anssi Häkkinen sijoittui parhaana ollen 12:s, Janne Hallikainen seurasi tiukasti perässä ja oli 19. Kun tulosluetteloa tiirailee alaspäin, niin sijalta 52 löytyy Christian Tinell ajalla 3:07:40 joten reilu 20 minuuttia hävisin voittajalle.

Vähän jäi tietysti harmittelemaan tippuminen pääjoukon kyydistä mutta ei voi mitään. Seuraavalla kerralla sitten uusi yritys. Kuitenkin tapahtumasta jäi hyvä maku suuhun joten ensi kesänä suunta vie jälleen Porvooseen.

Lisää kuvia Porvoon kuntoajoista 

Porvoon kuntoajojen täydelliset tulokset 

Royal pyöräily 5.7.2015

Lahdessa sää suosi jälleen pyöräilyä kun oli perinteisen Royal Pyöräilyn vuoro.

Liikkeelle lähdettiin reippaasti ja alussa keksivauhti pyöri 40 km/h tuntumassa. Ajo oli aika repivää, ja vähän välillä sai kiihdytellä mikä oli aika rasittavaa.

Porukassa oli myös ACT:n Tommi Koskinen, Janne Hallikainen sekä Katri Marjava.

Matka eteni aika hyvin, Tommi ja Katri olivat hyvin pääjoukon kärjen tuntumassa ja minä olin Jannen kanssa ryhmän keski- tai häntäpäässä. Noin 40 km kohdalla Janne lähti etenemään kohti ryhmän kärkeä. Minä etenin Jannen takana ja kohta ryhmä menikin poikki muodostaen pienen irtosi irtiotto-ryhmän. Liityimme Jannen kanssa ryhmään ja takaa varmaan liittyi muitakin mukaan ja ryhmät yhdistyivät taas lopulta. Pääjoukossa kuitenkin olimme Jannen kanssa mukana yhdessä Tommin ja Katrin kanssa.

Pääjoukon ajo sujui aika hyvin eikä suurempia ongelmia ollut, ainoa haaveri sattui lyhyessä ylämäessä jossa ryhmän vauhti oli onneksi alhainen. En nähnyt mitä edellä tapahtui mutta keskellä ylämäkeä rojahti yksi polkija yhtäkkiä nurin. Tilanteessa ei käynyt pahemmin ja kaikki onnistuivat väistämään kaatuneen polkijan.

Royalin reitti on aina mielestäni ollut suhteellisen haastava ja pikku hiljaa minun jaloissani rupesi tuntumaan raskaammalta. roikuin kuitenkin ryhmän mukana. Mutta kun 104 km oli poljettu niin ryhmä ohjattiin hetkeksi kevyenliikenteenväylälle ja pieneen alikulkuun. Otin tämän alikulun turhan varovasti, ja kun ryhmä alikulun jälkeen ohjattiin takaisin autotielle olin jäänyt turhan taakse.

Isolla tiellä ryhmä kiihdytti taas vauhtia ja itse en onnistunut enää kirimään sitä kiinni. Tuntui vähän hölmöltä että suhteellisen helpossa päästin näin turhalla tavalla pääjoukon karkaamaan. Luultavasti en olisi maaliin asti jaksanut roikkua pääjoukon mukana mutta vähän matkaa kuitenkin, olisi loppureissusta tullut vähän helpompi.

Nyt edessä oli yksin polkemista eikä peesihyötyä ollut saatavilla, tämä näkyi heti vauhdissa ja keskivauhti laski kuin lehmän häntä.

Matkaa maaliin oli vielä 30 km ja edessä häämötti tyhjä tie, edessä ja takana ei näkynyt ristinsielua. Olo oli suoraan sanoen vähän orpo.

Eteenpäin oli kuitenkin puskettava ja reilu 10 km menikin yksin polkiessa, sitten olo helpottui vähän kun takaa seuraani liittyi yksi aikaisemmin pääjoukosta pudonnut polkija. Yhdessä poljimme Messilän mäkeen asti, tosin minulla rupesi kone leikkaamaan pikkuhiljaa totaalisesti kiinni ja enkä pystynyt vetotöihin. Messilän mäessä sitten en enää pysynyt tämän toisen polkijan matkassa ja viimeiset 5 km jotka olivat vielä jäljellä olivat yhtä tuskaa.

Se on metka olotila kun voimat ovat totaalisen loppu, normaalisti mäet ovat sopineet minulle oikein hyvin mutta nyt oli löpö jaloista aivan loppu.

Takaa tuli toinenkin kuski minun ohi kun rimpuilin hitaasti ja tuskissani kohti maalia. Ennen maalia tosin vielä yksi pieni ryhmä ehti ohitseni. Maaliin sentään kuitenkin pääsin, hampaat irvessä tosin.

Maaliin tullessani olo oli, paitsi aivan tyhjä niin myös vähän pettynyt että putosin niin aikaisessa vaiheessa pääjoukosta. Jos olisin roikkunut vähän pidempään niin ei olisi yksin joutunut taivaltamaan niin pitkää matkaa ja voimiakin olisi ehkä säästynyt hieman.

Nurmikolla itseäni keräten ja koettelemuksesta toipuen huomasin kuitenkin yllätyksekseni että aikani parani 8 minuuttia verrattuna viime vuoteen, ehkä reissu ei mennytkään niin reisille kuin ajattelin :)

Vantaankoski Race & SM-maantie 27.6 - 28.6.2015

Todellinen spektaakkeli järjestettiin Vantaalla 27.6-28.6 välisenä aikana, samana viikonloppuna oli sekä SM-maantiekisat, että Vantaankoski Race-niminen pyöräilytapahtuma jossa oli mukana niin kilpa-, master, kuin myös lisenssitön sarjat.

Kilpa, master ja lisensitömät kiersivät samaa Vuelta Vantaan 26 km pituista lenkkiä, mutta siinä missä kilpasarja kiersi sen kolme kertaa niin muut kiersivät vain kaksi kierrosta. Näin matkaa tuli kilpasarjalle 78 km ja muille 52 km.

Lisenssitönsarja

Itse otin osaa lisenssittömien lähtöön jonka lähtöajaksi oli merkitty klo 9.50. Poljettuani ensin 19 km siirtymän Vantaankosken koululle joka toimi kisakeskuksena, niin sen jälkeen oli aika napata numero kisatoimistosta ja suunata jo lähtöviivalle. Pitäisi kyllä koittaa olla vähän paremmin ajoissa paikalla seuraavalla kerralla.

Kilpa ja masterien lähdöt oli tapahtunut jo aikaisemmin joten en nähnyt heidän lähtöjään mutta omaan lähtöön sentään ehdin.

Viivalla oli noin parikymmentä kuskia, mikä omasta mielestäni oli oikein sopiva määrä. Pienempi ryhmä vähentää mielestäni kolarointiriskiä kun vauhdit pysyvät vähän paremmin kontrollissa. ACT:tä edusti tässä lähdössä itseni lisäksi myös Mikko Karppinen sekä Vesa Tuuti.

Liikkeelle lähdettiin rauhallisesti ja reitin alkuosuus oli aika luotisuoraa ja isoa tietä. Ryhmä pysyi aika hyvin kasassa, muutama kuski tippui kyydistä aika aikaisessa vaiheessa. Ajo ryhmässä oli kuitenkin siistiä eikä mitään kovin hazardia liikettä näkynyt, mitä nyt alamäessä takana olevat tahtoivat änkeä eteen joten välillä oli kolme polkijaa rinnakkain pitkin tietä.

Käännyttäessä Riipiläntielle alkoi ryhmässä näkyä vähän enemmän kirimistä ja kiihdyttelyä.

Toinen kierros on juuri alkamassa.

Ensimmäinen kierros meni omalta osaltani aika hyvin ja mitään ongelmia roikkua pääjoukon mukana ei ollut. Toisen kierroksen alussa ohitimme joitakin master-sarjan ajajia mutta ohitus tapahtui erittäin siististi ilman ongelmia.
Viimeisen liikenneympyrän jälkeen 3 km ennen maalia Mikko Karppinen onnistui irtautumaan pääjoukosta. Minun ja Vesan ajo oli tämän jälkeen vain pysyä pääjoukossa ja antaa muiden tehdä töitä, omaa miestä ei ollut järkeä lähteä ajamaan takaa.

Mikko tulossa ensimmäisenä maaliin.

 Mikko ajoi loistavasti viimeiset kilometrit ja onnistui pitämään pääjoukon takanaan maaliin asti.

Pääjoukko seurasi lähietäisyydellä ja maalissa eroksi jäi kymmenen sekuntia.

Itse tulin pääjoukon mukana maaliin, lopussa joutui kyllä pinnistämään aika paljon että ei tulisi pudottua kyydistä. Minun sijoituksekseni tuli 13 sija ja Vesa oli yhdeksäs.

Pääjoukon loppukiri.

Itselleni jäi ainakin ajosta erittäin positiivinen fiilis ja oli hienoa tulla pääjoukon kyydissä maaliin. Totta puhuakseni niin meidän ryhmän vauhti ei ollut mitenkään hurjaa jos vertaa muiden sarjojen aikoihin. Keskivauhdiksi tuli 38,5 km/h, mikä ainakin tyydyttää minua.

Reitti ei ehkä ole minulle se kaikkein sopivin koska isoja mäkiä ei oikein reitillä ollut. Tämän huomasi siitä että pääjoukon mukana oli suhteellisen helppo roikkua eikä ryhmä juurikaan harventunut ajon aikana. Kun ajettiin Vanhaa Hämeenlinnantietä pitkin niin pääjoukko ei pitänyt niin kovaa vauhtia että ryhmä olisi pahemmin hajonnut osiin. Jos reitti olisi mäkisempi, ja jos tässä ajossa olisi pidetty samanlaista vauhtia kuin Vuelta Vantaassa jossa myös ajetaan Vanhaa Hämeenlinnantietä pitkin niin ryhmä olisi harventunut huomattavasti ajon aikana.

Mutta kuten aikaisemmin sanoin niin erittäin postiivinen fiilis jäi ajosta.

Kilpasarjan loppukiri.

Kilpasarjassa jossa matkana oli 79 km oli ACT:llä myös kolmen miehen vahvuus. Anssi Häkkinen, Aridani Paulin sekä Tommi Koskinen oli edustamassa ja pitämässä ACT:n värejä korkealla.

Kilpasarjan voitto meni UP:n Klaus Nummelalle Akilleksen Sami Kervisen sekä CCH/KPH:n Aleksi Koskisen tehdessä seuraa palkintopallille.

Anssi oli paras ACT:läisistä sijoittuen 10:ksi, Aridanin ollessa 13 ja Tommi 27:s.

Täydelliset tulokset:

• Vantaankoski Race 27.6.2015

SM-sarjat

Naisten SM-sarja aloitti oman kilpailunsa kun Vantaankoski Race oli saatu päätökseen. Kovia naispyöräilijöitä oli ilmoittautunut mukaan ja kisasta odotettiin Lotta Lepistön, Sari Saarelaisen ja muiden huippupolkijoiden kohtaamista.

Tapahtumasta teki ainutlaatuisen sen että koko tapahtuma kuvattiin ja lähetettiin suorana lähetyksenä internetissä jossa jokainen pystyi seuraamaan kisaa reaaliajassa loistavan selostuksen saattelemana. Samaa oli luvassa seuraavana päivänä kun oli miesten SM-kisan aika. Loistavasti toimivan streamin sekä siitä saadun erittäin positiivisen palautteen perusteella tällaiselle oli selvästi kysyntää ja näin teki näistä kisoista entistä paremmat. Toivon mukaan tällainen yleistyisi ja myös tavallisia kisoja saisi joskus myös seurata live lähetyksenä.

Itse naisten kisa sujui yllättävän rauhallisesti ja koko kisa ratkesi lopussa kun Lotta Lepistö irtaantui pääjoukosta vähän ennen maalia. Lotan loppukiriin ei kenelläkään ollut saumoja vastata ja näin Lotta pääsi tuulettamaan SM-voittoa. Laura Vainionpää sekä Pia Pensaari nappasivat loput palkintosijat.

Jussi Veikkanen johdattaa joukkoa.

Sunnuntaina olikin sitten miesten SM-lähdön vuoro ja viivalla oli kaikki huiput. Itsekin pääsin nyt seuraamaan kisaa oikein kunnolla, naisten SM-kisoissa olin liikenteenohjaajana joten nyt pääsisin itsekin nauttimaan oikein kunnolla kisoista.

Katsojia oli reitin varrella oikein mukavasti ja kännykällä kun seurasi kisaa internetin kautta niin tunnelma oli kuin olisi seurannut Tour de France paikanpäällä, noh ainakin melkein :)

Fiilis oli kyllä huippu ja pakko myöntää että oli ensimmäinen kerta kun pääsin seuraamaan pyöräilyn SM-kisoja näin livenä.

Itse kisa päättyi Länkenin kaksoisvoittoon, Samuel Pökälän voittaessa ja Jussi Veikkasen ottaessa toisen sijan, kolmossija meni CCH:n Matti Helmiselle. Tuukka Puuronen oli ainoana ACT:n edustajana 30:s.

SM-kisojen tulokset:

• SM-maantie, N, N-18, M-18 27.6.2015
• SM-maantie, M, M-U23 28.6.2015

Viidenpitäjän Ajo 24.5.2015

 

Porvoossa järjestettiin Porvoon Akilleksen kuntojaoston toimesta perinteinen Viiden Pitäjän Ajot. Kyseessä on pienimuotoinen kuntotapahtuma joka on normaalisti kerännyt paikalle 50-100 ajajaa. Matkavaihtoehtoina oli 30, 50 ja 90 km reitit joten valinnan varaa oli jokaisen makuun.

Viime vuonna paikalla oli minun lisäksi kolme muutakin ACT polkijaa ja saatiin polkea lähes 30 asteen helteessä, tänä vuonna ACT:tä edusti minä sekä Tommi ja sää oli huomattavasti vilpoisempi, joten irtolahkeille ja hihoille tuli käyttöä.

Klo. 9 tuli lähtökäsky ja näin polkijat lähtivät liikkeelle Akilleksen pyöräilijöiden vetäminä. Akilleksella oli hyvä edustus tapahtumassa ja heidän kuskeja näkyi ryhmässä enemmänkin. Vauhti oli maltillista alusta alkaen, viime vuonna ensimmäiset 10 kilometriä poljettiin 39 km/h keskarilla mutta nyt vauhti oli noin 33 km/h paikkeilla. Omasta mielestäni vauhti olisi voinut ehkä olla vähän kovempi alussa niin joukon koko olisi karsiutunut pienemmäksi. Pieni sadekuuro kasteli vähän ajajia ennen puoltaväliä mutta muuten sää oli ihan hieno.

Vauhti jatkui rauhallisena yli puolenvälin saakka, sitten vauhti vähän kiihtyi loppua kohden. Tommi kunnostautui vetotöissä ja oli aktiivisesti kärjessä vetämässä yhdessä Akilleksen ajajien kanssa. Minä olin päättänyt välttää vetotöitä ja nauttia enemmän joukon keskikohdalla peesailusta. Oma kuntoni ei ollut niin hyvä kuin viime vuonna joten nyt oli säästettävä voimia aina kun pystyi.

Ajo pääjoukossa oli rauhallista ja matka eteni mukavasti, ehtin jopa vaihtaa kuulumisia yhden ruotsinkielisen Akilleksen ajajan kanssa. Kun matkaa maaliin oli alle 20 km niin vauhti oli vähän kiihtynyt ja keskivauhti oli kivunnut 35 km/h tienoille. Veto oli kuitenkin tasaista mielestäni huomattavasti vähemmän kuntoa rasittava kuin viime vuonna. Tästä kertoi myös se että viime vuonna viimeisen kymmenen kilometrin kohdalla pääjoukko oli noin kuuden kuskin suuruinen mutta nyt ryhmässä oli ehkä noin 15-20 kuskia.

Kun matkaa oli jäljellä noin kuusi kilometriä niin rupesi näkymään pientä kirimistä ja kiihdyttelyä. Kaksi kilometriä maalista niin jäin vähän pääjoukosta kun jalat rupesi pienen iskun jälkeen hirttämään taas kiinni. Tommi oli vielä hienosti mukana pääjoukossa vaikka hänen jalat olivat alkaneet kramppailemaan.

Pääjoukon maaliintulo.

Tommi toi hienosti ACT:n värit pääjoukon mukana maaliin ja itse rullaillin maaliin noin minuutin hänen jälkeen. Oltiin molemmat tyytyväisiä tapahtumaan ja kaiken kaikkiaan ajo oli erittäin siistiä pääjoukossa. Olin positiivisesti iloinen siitä että kunto jatkaa paranemistaan, tänään maalissa mittari näytti keskivauhdiksi 35,1 km/h mikä on vain 0,6 km/h vähemmän kuin viime vuonna samassa tapahtumassa.

Vähän jo hymyilyttää kun maali näkyy.

Pientä sekoilua reitin osalta oli matkan aikana, ja muutamaan otteeseen tuli hämmennystä minne piti seuraavaksi kääntyä. Loppujen lopuksi aika vähän valittamisen aihetta ja tapahtumalla oli muutenkin rauhallinen luonne eikä virallista aikaa otettu. Reikiä oli paikoitellen tiessä mutta muuten reitti oli oikein hyvä ja tarjosi hienot näkymät Itä-Uudenmaan maisemissa.

Kuvia: Viidenpitäjän Ajot 2015

Keravan Kevätpolkaisu 17.5.2015

Vauhti paranee, sellaiset fiilikset olivat tämän vuoden Kevätpolkaisun jälkeen. Viime kaudella vauhti oli kohdillaan alkukesästä mutta loppua kohden vauhti hiipui, nyt ehkä on menossa toisinpäin… toivottavasti. Lämmin sää on aina sopinut minulle paremmin kuin kylmä joten ehkä siksi pyöräkin kulki kerrankin vähän paremmin.

Mutta jos kuitenkin aloitetaan tapahtuman kertaus ihan alusta, ennen loppufiiliksien läpikäymistä.

Aurinko paistoi ja nyt oli paras sää tähän asti tämän vuoden tapahtumien osalta. Voi sanoa että nyt oli ensimmäisen kerran sellainen tunnelma että olisi kunnon kevät, lähtöpaikalla tuli jopa ihan kuuma.

Matkana oli valittavana kaksi vaihtoehtoa, joko yksi kierros 48 km tai kaksi kierrosta jolloin matkaksi tulisi 96 km.

 Porukkaa oli mukavasti lähtöpaikalla, ja kuulemani mukaan aikaisimmat olivat tulleet jo klo 8.30-9 aikoihin, lähtö oli kuitenkin vasta klo 11.

ACT:stä oli myös hyvin tiimiläsiä paikalla vaikka osa ajoikin IBD Cycling:in väreissä.

Itsellä oli vähän vaikea arvioida ennen lähtöä mikä tulisi olemaan realistinen oma vauhti, kauden kaksi ensimmäistä ajoa Seutulassa sekä Nurmijärvellä olivat olleet pettymyksiä oman kunnon osalta.

Lähtöpaikalla oli kuitenkin rento tunnelma kun juttelin Aridanin, Antin, Katrin ja IBD:n väreissä ajelevan Anssin kanssa.

Klo 11 kajahti lähtölaukaus ja näin pyöräilijäletka lähti rauhallisesti matkaan. Normaalisti näissä kuntoajoissa vauhti on heti alussa painunut sinne 50 km/h tuntumaan mutta nyt meno oli todella rauhallista vaikka saattoajo oli jo loppunut. Ja rauhallisensa meno myös jatkui, vauhti oli ehkä noin 35-40 km/h.

Tie oli alkumatkasta isoa ja hyvänlaatuista. Kun alettiin polkemaan Pornaisista kohti Nikkilää niin tien kuntokin huononi ja matkan varrelle osui paikoitelleen todella pahoja kuoppia ja reikiä. Pääjoukossa vauhti oli kuitenkin noin 40 km/h ja pientä heilumista oli havaittavissa ryhmässä kun ajajat etsivät hyvää ajolinjaa läpi reikien. Yhtään kasaa ei sentään matkalle osunut.

Itse olin yllättynyt että pysyin vielä pääjoukossa, normaalisti viimeistään 20 km lähdöstä on tippunut kyydistä, nyt tosin on huomioitava että pääjoukon vauhti oli yllättävän hidasta eikä kunnon repimistä tullut esille.

Alkumatkasta itsellä ei ollut mitään ongelmia pysyä pääjoukon mukana, pikkuhiljaa matka kuitenkin alkoi vähän painamaan. Noin 40 km jälkeen käännyttiin alamäen jälkeen suoralla jossa iski vähän kovempi vastatuuli. Tästä seurasi se että itse tipuin hetkeksi pääjoukon kyydistä, onneksi kuitenkin pääjoukon vauhti ei ollut mitenkään kovaa joten yhden toisen pyöräilijän kanssa saatiin pääjoukko vielä ajettua kiinni.

Takaa-ajossa kuitenkin voimia tuhraantui ja itse jäin pääjoukon hännille roikkumaan kun saavuttiin Nikkilään. Paikka joukon hännillä ei todellakaan ole se ideallinen ja tiesin että olisi tärkeätä koittaa kiivetä vähän lähemmäksi kärkeä, mutta jalkaa siihen ei enää oikein ollut. Roikuin vähän matkaa vielä pääjoukon mukana mutta tiesin että varmaan viimeistään seuraavan kierroksen aikana tulisi tipahtaminen kyydistä.

Noin 44 km kohdalla sitten tuli se hetki kun mutkan jälkeen jaloissa ei enää riittänytkään voimaa repiä pientä rakoa kiinni. Tästä seuraasi sitten yksinajelua kun takana ei näkynyt ketään ja edessä pääjoukko karkasi hitaasti mutta varmasti aina vain kauemmaksi.

Pienen ylämäen jälkeen näin kuitenkin että pääjoukosta tippui yksi oranssipaitainen polkija kyydistä, päätin siis että hänet olisi ajettava kiinni että ei ihan yksin tarvitsisi polkea.

Toinen kierros alkoi ja lopulta alle kymmenen kilometrin kestäneen taka-ajon jälkeen sainkin hänet lopulta kiinni, samalla selvisi että hän oli kyllä jo aika puhki ja hän oli eestistä tullut Keravalle polkemaan.

Koska polkijakaverini oli jo niin väsynyt niin päävastuun vetotöistä lankesi minun kohdalle. Alku meninkin oikein mukavasti ja ero pääjoukkoon ei ollut kuin pari minuuttia. 48 km on kuitenkin pitkä matka ja vaikka välillä vaihdettiinkin vetovuoroja eestiläisen kanssa niin pikku hiljaa minunkin voimani alkoivat hiipua.

Toisen kierroksen alussa keskivauhti oli ollut vähän päälle 38 km/h mutta toisen kierroksen aikana keskivauhti tippui hurjaa vauhtia kun lopulta en itse jaksanut enää vetää kuin 32-33 vauhtia.

Kun meillä oli matkaa maaliin enää 16 km niin eestiläisen jalat olivat totaalisen tyhjät ja kramppasivat, joten hän tippui kyydistäni eikä pysynyt enää peesissä.

Ajelin siis jälleen yksin ja koitin pitää niin hyvää vauhtia kuin vaan jaksoin mutta meno rupesi olemaan aika tuskaista.

Matkalla kohti Nikkilää iski taas vastatuuli mikä tässä vaiheessa oli jo myrkkyä jo muutenkin väsyneille jaloilleni. Takaa ilmestyi kuitenkin isompi porukka joten päätin hiljentää ja antaa heidän ajaa itseni kiinni. Isossa ryhmässä meno olisi kuitenkin nopeampaa kuin yksin tarpominen.

Ryhmän vauhti vaan oli vähän pettymys itselleni, tuntui että ryhmän vauhti oli noin 30-33 luokkaa, joten Nikkilän kohdalla riuhtaisin itseni kärkeen katsoakseni josko ryhmästä olisi tullut joku mukaan vähän kovempaan vauhtiin, näin ei kuitenkaan käynyt joten palasin nöyrästi takaisin ryhmään.

Liityin sitten ryhmän telaketjuvetoon ja huomasin että ACT:n Katrikin oli ryhmässä mukana. Meno ryhmässä eteni rauhallisesti kohti maalia vaikka välillä vauhti tuntuikin kiihtyvän telaketjussa. Viimeiset kilometrit tultiin kuitenkin kilttiä vauhtia jotta kaikki pysyisivät mukana, ja ajattelin että toivottavasti ei ihan lopussa synny mitään turhaa loppukiri kamppailua, jos sellainen kuitenkin tulisi niin varmasti itse kyllä vastaisin siihen.

Alle kilometri maalista sitten jotain polkijoita lähtikin nousemaan kohti kärkeä mutta jämähtivät siihen keulan kohdalle ja se tuntui luovat pientä sekoilua ja kiroilua ryhmässä. Vasta aivan lopussa sitten nämä polkijat pääsivät siitä matkaan ja irti ryhmästä, kun nyt näytti että muutkin ryhmästä lähtivät kiihdyttämään niin lähdin sitten minäkin kirimään loppumäkeä ylöspäin. Ajattelin että jos ryhmässä nyt kolaroidaan niin ainakaan en itse ole enää siellä. Joku naispolkija painui ensimmäisenä maalimäkeä ylös ja muutama muu polkija hänen perässään. Ohitin nämä muut mutta ensimmäisenä ajaneella naispolkijalla näytti olevan sen verran virtaa vielä että häntä en enää saanut kiinni, luovutin sitten suosiolla ja keskityin vilkuttelemaan kun takaa tulijatkin olivat jo jääneet sen verran jälkeen.

Maalissa oma mittarini näytti matkaksi 95,6 km ja ajaksi 2:46:07, keskivauhdin ollessa 34,6 km/h, aika raju tiputus siis ensimmäisen kierroksen 38 keskivauhdista.

Katselin kotona sitten tuloksia viime vuodelta ja silloin matka oli vähän lyhyempi ja keskivauhti oli ollut itsellä 34,9 km/h mutta silloin sattui se ikävä kameran putoaminen joka pilasi koko ajon.

Joten vielä olin aika kaukana viime kesän kunnosta ja vauhdista mutta positiivista oli että nyt vauhti oli ainakin lähempänä viime vuotta kuin kauden aikaisemmissa tapahtumissa.

Vielä on paljon parannettavaa mutta toivon mukaan kunto ja vauhti jatkaisi tästä kasvamistaan, ainakin ensimmäisen kierroksen aikana oli hyvä fiilis ja jos toisella kierroksella olisi ollut muutama muu polkija mukana tekemässä vetohommia niin varmaan vauhti olisi voinut hyvin olla siellä 35-37 km/h tuntumassa.

Hienosti oli järjestelyt taas hoidettu Keravalla ja oikeastaan ainoa valittamisen aihe oli tien huono kunto tietyillä pätkillä. Näistä johtuen rengasrikkoja näkyi lopussa aika paljon, mutta kaiken kaikkiaan fiilikset olivat kyllä positiivisuuden puolella.  

Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa Viiden Pitäjän Ajot Porvoossa jossa toivon mukaan tapahtuisi taas edistymistä ja ehkä sitä vauhtia rupeaisi pikkuhiljaa löytymään.

Lisää kuvia tapahtumasta.
Tulokset löytyy tapahtuman kotisivuilta