Heti aluksi on myönnettävä että Tour de Helsinki ei ole
koskaan kuulunut minun mielitapahtumiin, vaikka reitti sinänsä on aika mukava
Velskolan mäkiosuuden ja Velodromin maalintuloineen.
Tapahtuma on kasvanut hurjasti jos vertaa alkuaikojen osallistujamääriin. Viime vuosina tapahtuma on vetänyt paikalle lähes 2000 pyöräilynharrastajaa, tähän ryhmään mahtuu monenkuntoista ja kokenutta polkijaa. Osalle tapahtuma on ensimmäisiä kuntoajoja, kun osa taas on kokeneita kävijöitä. Monelle tapahtuma on kauden päätavoite ja joillekin voi helposti käydä niin että oman kunnon ja jaksamisen yliarvioi mikä johtaa herpaantumiseen jossain vaiheessa kisaa.
Tapahtuma on kasvanut hurjasti jos vertaa alkuaikojen osallistujamääriin. Viime vuosina tapahtuma on vetänyt paikalle lähes 2000 pyöräilynharrastajaa, tähän ryhmään mahtuu monenkuntoista ja kokenutta polkijaa. Osalle tapahtuma on ensimmäisiä kuntoajoja, kun osa taas on kokeneita kävijöitä. Monelle tapahtuma on kauden päätavoite ja joillekin voi helposti käydä niin että oman kunnon ja jaksamisen yliarvioi mikä johtaa herpaantumiseen jossain vaiheessa kisaa.
Kun näin suuri osallistujamäärä päästetään samaan aikaan reitille ja kaikille otetaan aikaa niin luonnollisesti silloin riski onnettomuuksillekin on suurempi kuin omalla soololenkillä.
Onko sitten ajanotto ja yhteislähtö niin tärkeitä ja lisääntyisikö turvallisuus jos ne poistettaisiin?
Osalle osallistujia juuri yhteislähtö ja ajanotto on se suola koko tapahtumassa, osa taas varmaan olisi tyytyväisiä tapahtumaan vaikka se muistuttaisi enemmän esimerkiksi Pirkan Pyöräilyä missä lähdöt on porrastettu ja ajanottoa ei ole. Henkilökohtaisesti pidän ehkä enemmän juuri Pirkan Pyöräilyn tavasta, mutta toisaalta joissakin kuntoajoissa juuri ajanoton tuoma kilpailuhenkisyys on erittäin tervetullutta.
Mielestäni Tour de Helsinki on kasvanut niin isoksi että ajanotosta voisi luopua muiden kuin kisalähdön osalta.
Turvallisuuden lisäämiseksi tapahtumaa on kuitenkin kehittynyt vuosien mittaan, jo viime vuonna nopeimmista vedetyistä nopeusryhmistä luovuttiin ja nopein järjestäjien puolesta vedetty ryhmä on nyt 30 km/h keskinopeusryhmä. Tämän vuoden havaintojeni perusteella sanoisin että tämä on ainakin vähän rauhoittanut ajoa.
Viime vuonna en tapahtumaan osallistunut mutta nyt olin päättänyt olla taas viivalla ja paikalle oli ilmoittautunut noin 1800 muutakin polkijaa. Kilparyhmä oli ryhmittäytynyt ensimmäiseksi starttipaikkana toimivalle Mäkelänkadulle. Kilparyhmän jälkeen ryhmittäytyi kunto-osaston vapaa-vauhtia polkevat ja heidän jälkeen eri nopeusryhmät. Lähtöpaikalla näinkin tutun ACT-polkijan, Janne Hallikaisen. Hänen tavoitteensa oli suunnilleen sama kuin minullakin, eli noin 4 tunnin aikaan oli tarkoitus 140 km matka polkea.
Lähtö oli tuttu aikaisemmilta vuosilta eli alussa meno oli aika tökkivää jatkuvine kiihdytyksineen ja jarrutteluineen, takaa myös ängettiin innokkaasti kohti kärkeä. Itse rullailin vaan rauhallisesti ja tiesin että kun saattoajon jälkeen päästäisiin kunnon vauhtiin oli edessä aikamoinen ohitusrumba.
Kun vapaa-vauhti sitten 11 km saattoajon jälkeen alkoi niin aika monta muuta polkijaa olin jo joutunut ohittamaan ennen kuin oltiin edes Velskolan mäissä. Bembölen kahvituvan kulmilla tosin näin jo ensimmäisen polkijan makaavan maassa, mutta onneksi näytti että kyse oli vain kevyestä kaatumisesta ilman suurempia vaurioita.
Itse olen aina pitänyt Velskolan mäkipätkästä, sen ylä- ja alamäet tarjoavat hienoa vaihtelua ja vähän haasteita muuten aika tasaiselle reitille. Oma ajoni meni hyvin mutta noin puolessavälissä Velskolan mäkiosuutta tuli pieni yllätys eteen. Mäen päällä olikin ambulanssi auttamassa muutamaa nurin mennyttä polkijaa. Onneksi ohi sentään mahtui hyvin menemään vaikka pientä ruuhkaa ja sekoilua olikin edessä.
Tässä vaiheessa oli jo muodostumassa pieni ryhmä ja pikkuhiljaa matkan edetessä ryhmä kasvoi tasaisesti, lopulta ryhmä olikin aika reippaan kokoinen. Ryhmän vauhti oli alkumatkalla välillä aika hidasta, johtuen varmaan ajoittaisesta vastatuulesta mutta loppua kohden vauhti kasvoi mukavasti. Katselin että keskivauhti oli alkumatkalla noin 32-33 km/h mutta loppua kohden se oli noussut jo 34 km/h tuntumaan.
Yksi kaatuminen tuli myös nähtyä ehkä noin puolessavälissä matkaa, mutta onneksi se näytti aika harmittomalta. Noin 10 km ennen maalia sitten tapahtui vähän hurjempi kolari, edessä näin jonkun kaatuvan suoralla osuudella vauhdin ollessa noin 40 km/h. Ehdin onneksi väistää oikealta puolelta ohi mutta en nähnyt kävikö kaverille miten huonosti. Kolarin näkeminen toi mieleen muistot omasta kolarista jonka koin Tour de Helsingissä vuonna 2009. Silloin matkaa maaliin oli noin 7 km kun jouduin kasaan joka katkaisi reissuni sinä vuonna.
Minulle oli aivan sama olisinko maalissa sijalla 150 vai 300, joten nähtyäni tuon kolarin otin ja rauhoitin heti omaa ajoani. Ryhmä oli muutenkin jo hajonnut pienempiin osiin, joten en nähnyt järkeä enää lähteä ottamaan turhia riskejä. Viimeiset kilometrit meni 5-7 muun polkijan kanssa ja Velodroomille savuttaessa rullailin vain rauhassa maaliin.
Kokonaisuutena voi todeta että olin tyytyväinen tämän vuoden TdH ajoon. Loppuaika oli 4:05 joten vähän jäi uupumaan 4 tunnin alituksesta mutta olin iloinen että pääsin läpi ilman ongelmia. Kausi on aina mukava lopettaa hyvin sujuneeseen tapahtumaan, sääkin suosi tänä vuonna TdH:ta paremmin kuin viime vuonna.
Kärjessä kisaa käytiin ihan tosissaan ja lopussa voitto oli kahden kauppaa, CFC:n Oskar Nisu vastaan Velosport joukkueen Maksim Sukhov. Voiton vei loppukirin päätteeksi Nisu, joka näin sai nimensä Tour de Helsinki voittajien kunniakkaaseen listaan.
Oskar Nisun voittoaika oli 3:30:30, keskinopeuden olleessa 43,94 km/h. Kolmanneksi kisassa ehti TWD-Länkenin Samuel Pökälä noin 4 sekuntia voittajalle hävinneenä.
Lisää Tour de Helsinki 2014 kuvia
Tulokset Tour de Helsinki 2014