Tour de Helsinki 31.8.2014

Heti aluksi on myönnettävä että Tour de Helsinki ei ole koskaan kuulunut minun mielitapahtumiin, vaikka reitti sinänsä on aika mukava Velskolan mäkiosuuden ja Velodromin maalintuloineen.
Tapahtuma on kasvanut hurjasti jos vertaa alkuaikojen osallistujamääriin. Viime vuosina tapahtuma on vetänyt paikalle lähes 2000 pyöräilynharrastajaa, tähän ryhmään mahtuu monenkuntoista ja kokenutta polkijaa. Osalle tapahtuma on ensimmäisiä kuntoajoja, kun osa taas on kokeneita kävijöitä. Monelle tapahtuma on kauden päätavoite ja joillekin voi helposti käydä niin että oman kunnon ja jaksamisen yliarvioi mikä johtaa herpaantumiseen jossain vaiheessa kisaa.

Kolarit ja kasat ovat riski jokaisessa kuntoajossa mutta jos pelkästään nettikeskusteluja lukee saa helposti sen kuvan että TdH:ssa ei muuta tapahdukaan. Tämä ei tietenkään pidä paikkansa ja suurin osa osallistujista on tapahtumaan erittäin tyytyväisiä.
Kun näin suuri osallistujamäärä päästetään samaan aikaan reitille ja kaikille otetaan aikaa niin luonnollisesti silloin riski onnettomuuksillekin on suurempi kuin omalla soololenkillä.
Onko sitten ajanotto ja yhteislähtö niin tärkeitä ja lisääntyisikö turvallisuus jos ne poistettaisiin?
Osalle osallistujia juuri yhteislähtö ja ajanotto on se suola koko tapahtumassa, osa taas varmaan olisi tyytyväisiä tapahtumaan vaikka se muistuttaisi enemmän esimerkiksi Pirkan Pyöräilyä missä lähdöt on porrastettu ja ajanottoa ei ole. Henkilökohtaisesti pidän ehkä enemmän juuri Pirkan Pyöräilyn tavasta, mutta toisaalta joissakin kuntoajoissa juuri ajanoton tuoma kilpailuhenkisyys on erittäin tervetullutta.
Mielestäni Tour de Helsinki on kasvanut niin isoksi että ajanotosta voisi luopua muiden kuin kisalähdön osalta.
 Turvallisuuden lisäämiseksi tapahtumaa on kuitenkin kehittynyt vuosien mittaan, jo viime vuonna nopeimmista vedetyistä nopeusryhmistä luovuttiin ja nopein järjestäjien puolesta vedetty ryhmä on nyt 30 km/h keskinopeusryhmä. Tämän vuoden havaintojeni perusteella sanoisin että tämä on ainakin vähän rauhoittanut ajoa.

Viime vuonna en tapahtumaan osallistunut mutta nyt olin päättänyt olla taas viivalla ja paikalle oli ilmoittautunut noin 1800 muutakin polkijaa. Kilparyhmä oli ryhmittäytynyt ensimmäiseksi starttipaikkana toimivalle Mäkelänkadulle. Kilparyhmän jälkeen ryhmittäytyi kunto-osaston vapaa-vauhtia polkevat ja heidän jälkeen eri nopeusryhmät. Lähtöpaikalla näinkin tutun ACT-polkijan, Janne Hallikaisen. Hänen tavoitteensa oli suunnilleen sama kuin minullakin, eli noin 4 tunnin aikaan oli tarkoitus 140 km matka polkea.

Lähtö oli tuttu aikaisemmilta vuosilta eli alussa meno oli aika tökkivää jatkuvine kiihdytyksineen ja jarrutteluineen, takaa myös ängettiin innokkaasti kohti kärkeä. Itse rullailin vaan rauhallisesti ja tiesin että kun saattoajon jälkeen päästäisiin kunnon vauhtiin oli edessä aikamoinen ohitusrumba.
Kun vapaa-vauhti sitten 11 km saattoajon jälkeen alkoi niin aika monta muuta polkijaa olin jo joutunut ohittamaan ennen kuin oltiin edes Velskolan mäissä. Bembölen kahvituvan kulmilla tosin näin jo ensimmäisen polkijan makaavan maassa, mutta onneksi näytti että kyse oli vain kevyestä kaatumisesta ilman suurempia vaurioita.

Itse olen aina pitänyt Velskolan mäkipätkästä, sen ylä- ja alamäet tarjoavat hienoa vaihtelua ja vähän haasteita muuten aika tasaiselle reitille. Oma ajoni meni hyvin mutta noin puolessavälissä Velskolan mäkiosuutta tuli pieni yllätys eteen. Mäen päällä olikin ambulanssi auttamassa muutamaa nurin mennyttä polkijaa. Onneksi ohi sentään mahtui hyvin menemään vaikka pientä ruuhkaa ja sekoilua olikin edessä.

Tässä vaiheessa oli jo muodostumassa pieni ryhmä ja pikkuhiljaa matkan edetessä ryhmä kasvoi tasaisesti, lopulta ryhmä olikin aika reippaan kokoinen. Ryhmän vauhti oli alkumatkalla välillä aika hidasta, johtuen varmaan ajoittaisesta vastatuulesta mutta loppua kohden vauhti kasvoi mukavasti. Katselin että keskivauhti oli alkumatkalla noin 32-33 km/h mutta loppua kohden se oli noussut jo 34 km/h tuntumaan.


Yksi kaatuminen tuli myös nähtyä ehkä noin puolessavälissä matkaa, mutta onneksi se näytti aika harmittomalta. Noin 10 km ennen maalia sitten tapahtui vähän hurjempi kolari, edessä näin jonkun kaatuvan suoralla osuudella vauhdin ollessa noin 40 km/h. Ehdin onneksi väistää oikealta puolelta ohi mutta en nähnyt kävikö kaverille miten huonosti. Kolarin näkeminen toi mieleen muistot omasta kolarista jonka koin Tour de Helsingissä vuonna 2009. Silloin matkaa maaliin oli noin 7 km kun jouduin kasaan joka katkaisi reissuni sinä vuonna.
Minulle oli aivan sama olisinko maalissa sijalla 150 vai 300, joten nähtyäni tuon kolarin otin ja rauhoitin heti omaa ajoani. Ryhmä oli muutenkin jo hajonnut pienempiin osiin, joten en nähnyt järkeä enää lähteä ottamaan turhia riskejä. Viimeiset kilometrit meni 5-7 muun polkijan kanssa ja Velodroomille savuttaessa rullailin vain rauhassa maaliin.

Kokonaisuutena voi todeta että olin tyytyväinen tämän vuoden TdH ajoon. Loppuaika oli 4:05 joten vähän jäi uupumaan 4 tunnin alituksesta mutta olin iloinen että pääsin läpi ilman ongelmia. Kausi on aina mukava lopettaa hyvin sujuneeseen tapahtumaan, sääkin suosi tänä vuonna TdH:ta paremmin kuin viime vuonna.

Kärjessä kisaa käytiin ihan tosissaan ja lopussa voitto oli kahden kauppaa, CFC:n Oskar Nisu vastaan Velosport joukkueen Maksim Sukhov. Voiton vei loppukirin päätteeksi Nisu, joka näin sai nimensä Tour de Helsinki voittajien kunniakkaaseen listaan.

Oskar Nisun voittoaika oli 3:30:30, keskinopeuden olleessa 43,94 km/h. Kolmanneksi kisassa ehti TWD-Länkenin Samuel Pökälä noin 4 sekuntia voittajalle hävinneenä.

Lisää Tour de Helsinki 2014 kuvia
Tulokset Tour de Helsinki 2014

Mäntsälän Ajo 17.8.2014

Aurinko helli osallistujia sunnuntaina järjestetyissä perinteisessä Mäntsälän Ajossa joka viime vuonna palasi kalenteriin muutaman vuoden tauon jälkeen. Mäntsälässä on aina ollut hyvä reitti joten oli hienoa että tätä perinteistä kuntoajoa alettiin taas järjestämään viime vuonna. Tämän vuotien reitti ei ollut sama kuin viime vuonna, nyt reitti oli sama kun edellisenä päivänä poljettu ISM-kisojen reitti.
Tämä oli loogista sillä ei olisi ollut järkevää pienen seuran järjestää peräkkäisinä päivinä kaksi tapahtumaa eri reiteillä. Reitti vaikutti kaikin puolin hyvältä, joten odotettavissa oli hieno tapahtuma kun sääkin oli liki täydellinen.

Ennakkoon ilmoittautuneita ei ollut kovin paljon mutta tapahtumapäivänä paikalle oli kuitenkin kertynyt liki 70 polkijaa. Edellisen päivän ISM-kisoissa paikalla oli ollut liki 300 kisaajaa mikä verotti sunnuntaipäivän osallistuja määrää. Järjestelyt toimivat hienosti ja mitään valittamisen aihetta ei ollut, joten ei muuta kun pyörä kasaan ja numerolappu kylkeen.
Paikalla oli kourallinen ACT-polkijoita joista kovin nimi oli ehdottomasti Juha Parviainen joka on säännöllisesti käynyt kisaamassa. Muita polkijoita oli 94 km matkalla miesten sarjassa itseni lisäksi Janne Hallikainen ja Anssi Häkkinen. Naisten sarjaan oli ilmoittautunut 47 km matkalle Marika Myöhänne sekä Riina Kämäräinen, 94 km matkalle lähti Elina Koskela, Lotta Siiriäinen sekä Katri Marjava.

 Klo. 10 kajahti lähtökäsky ilmoille ja etuauton lähtiessä liikkeelle perään säntäsi innokas joukko pyöräilijöitä. Itse en ollut ihan niin lähellä kärkeä kun olisi pitänyt olla ja tämä tulisi kostautumaan myöhemmin. Jalat oli tuntunut jo ennen starttia aika tukkoisilta, niin kuin ne ovat olleet koko jälki-kesän. Tuntuu että kestää turhan kauan ennen kuin saa lihakset tarpeeksi lämpimiksi vaikka kuinka lämmittelisi.
Lyhyeen saattoajon jälkeen vauhti kiihtyi mutta ei ollut mitenkään niin kovaa kun se olisi ollut jos enemmän kisakuskeja olisi ollut paikalla.
Koitin kiivetä vähän lähemmäksi kärkeä mutta kiihdytyksiä rupeisi olemaan siihen tahtiin että porukka meni letkaksi. Anssi ja Janne olivat jääneet vähän minun taakse tässä vaiheessa, Juha oli kärkiporukassa niin kuin oli odotettavissa ja tulisi olemaan siellä aina loppuun asti.

Juhaa hymyilyttää vaan.

 Orimattilantielle käännyttäessä edessä tuli pieni rako pääjoukkoon, yritin ajaa porukkaa kiinni mutta voimaa ei vaan löytynyt jaloissa ja porukkaa rupesi tulemaan ohi. Sain vähän rytmistä taas kiinni ja muutama muu tuli myös vetotöihin ja koitettiin saavuttaa edellä polkevia taas kiinni. Taka-ajoa jatkui ensimmäiset 14 km ja oltiin jo todella lähellä edellä ajavaa pientä porukkaa.
Eroa ei ollut montaa metriä ja saavuttiin alamäen jälkeen pieneen ylämäkeen, olin kärjessä ja annoin vetovastuun seuraavalle joka sitten ampaisikin kunnon kiriin ja hänen perässään tuli muutama muukin pyöräilijä, muun muassa Janne. Anssi oli jäänyt takana tulevaan porukkaan Lotan kanssa.

Lotta ja Anssi nousemassa mäkeä ylös.

Itselläni ei ollut voimia vetotöiden jälkeen vastata kiihdytykseen vaan eroa tuli taas ja mäen sain nousta yksin. Porukkaa oli pienissä ryhmissä pitkin tietä ja aloin nousta mäkeä omaan tahtiini ja rupesin saavuttamaan pikku hiljaa edellä polkevia. Ensin sain Jannen kiinni mäen päällä ja hän tuli peesiini ja sitten aloin polkemaan edellä polkevia kolmea pyöräilijää kiinni. Lyhyeen taka-ajon jälkeen saimme heidät kiinni ja näin meillä oli vähän isompi porukka,  yksin ei sentään tarvinnut polkea. Saimme matkan aikana kiinni vielä muutaman edellä polkevan ja takaa tuli myös muutama pyöräilijä jotka liittyivät seuraamme. Meitä oli lopulta yhdeksän polkijaa meidän ryhmässä ja ensimmäinen kierros mentiinkin ihan mukavaa melkein 37 km/h keskivauhtia.

Kyllä se mäki minullakin rupesi tuntumaan aika raskaalta.

Reitillä oli muutama huonompi kohta mutta olin kesän aikana nähnyt kyllä paljon huonompiakin teitä, muutekin reitti oli mielestäni kokonaisuudessaan oikein mukava.
Isoja ylämäkiä ei ollut kovin paljon, onneksi sentään pari nyppylää joissa vähän jalat sai kunnolla tehdä töitä. Suorat osuudet ja vastatuuli eivät minulle sovi alkuunkaan joten ihan tarpeeksi raskas reitti oli nytkin, varsinkin kun vetotöitä sai tehdä. On myönnettävä että hienosti jokainen ryhmästämme osallistui vetotöihin vaikka alussa olikin havaittavissa että osa olisi mieluummin tyytynyt aurinkokansipaikkaan.
Itsekin olin ajatellut että päivä olisi mennyt muiden perässä polkemisessa mutta aina ei käy niin kun oli suunnitellut.

Kun oltiin poljettu 47 km ja toinen kierros alkoi huomasi että matka rupesi vaatimaan veronsa, ryhmämme vauhti hiipui jonkin verran ja loppua kohden vauhti väheni niin että lopussa keskivauhtimme oli vain 35,6 km/h.

Tämä kyltti on kyllä aina ilo silmille.

Vähän jäi puutumaan 36 km/h kesivauhdista johon olisin ollut tyytyväinen, jäi harmittamaan että emme alussa saaneet edellä ajavaa pientä porukka kiinni. Lopulta siitä pienestä porukasta oli muodostunut pääjoukko joten olisi ollut hyvä tilaisuus polkea siinä maaliin, nyt pääjoukko oli noin 10 minuuttia ennen meitä maalissa. Joten vähän ristiriitainen tunnelma jäi, parempaan olisi ehdottomasti pitänyt pystyä mutta kun ei kulje eikä jaksa niin ei jaksa. Vauhtikestävyyttä ei ole tullut tarpeeksi harjoiteltua ja se näkyy, kausi on kuitenkin yhtä tapahtumaa vaille valmis joten ensi vuonna sitten eri harjoitusohjelma. Loppusija oli 30 miesten sarjassa jossa maaliin ajoi 50 kuskia joten aivan tyytyväinen ei voi olla. Tapahtuman järjestäjälle kuitenkin hienot kehut hyvin järjestetystä tapahtumasta ja ensi kesänä sitä tulee taas mielellään Mäntsälään polkemaan.

ACT:n Juha Parviainen oli lopulta toinen sopuisan maalintulon jälkeen Janne Elkalan viedessä voiton.

Rauhallinen maaliintulo Juhan ja Jannen kesken.

Janne Hallikainen oli minua pikkaisen nopeampi loppukirissä ollen 27. Anssi Häkkinen tuli maaliin sijalla 34.
Naisten sarjan voitto meni ACT:lle sekä 47 km että 94 km matkalla. Marika Myöhänen oli 47 km matkalla ensimmäinen ja Riina Kämäräinen kolmas.
94 km matkalla ACT:lle tuli kolmoisvoitto Elina Koskelan viedessä voiton ja Lotta Siiriäinen ja Katri Marjavan viedessä muut palkintopallisijat.

Lotta ja Anssi tulossa maaliin.

Minun pyöräilykausi päättyy tapahtumien osalta Tour de Helsinkiin joka poljetaan kuukauden viimeisenä sunnuntaina. Mahdollista on että poljen sen ihan hupimielellä, ei ole intoa lähteä sinne tosissaan polkemaan koska osallistujia on niin paljon ja värikästä että siellä yleensä sattuu ja tapahtuu.


Tulokset: http://www.mantsalanurheilijat.fi/jaostot/pyoraily/mantsalan-ajo-2014/
Lisää kuvia tapahtumasta löytyy täältä

Porvoon kuntoajo 3.8.2014

Porvoossa ajettiin ensimäistä kertaa Porvoon kuntoajo joten toisen kerran tänä kesänä pääsi suuntamaan Porvoon hienoihin maisemiin polkemaan.
Matkana oli sekä 110 km ja 55 km joista sai valita itselleen ja omalle kunnolle sopivimman. Maasto oli tarpeeksi mäkinen molemmilla matkoilla.
Noin 150 polkijaa oli ilmestynyt paikalle ja heistä noin sata oli valinnut päämatkan.
Itse olin luonnollisesti valinnut myös 110 km päämatkan joten kokopäivän urakka oli edessä.
Lähtöpaikkana oli sama kuin Viiden Pitäjän Ajossa eli Porvoon Amisto joten osaksi reitti oli tuttua.
Lähtöhetkellä kaikki lähtivät siististi matkaan auringon paistaessa pilvettömällä taivaalla.

Kerrankin olin lähdössä onnistunut sijoittumaan oikein hyvin lähelle kärkeä ja saattoajo sujui ilman ongelmia.
Vapaa-vauhdin alkaessa vauhti kiihtyi taas sen verran että jalkaa ei ollut ajaa siinä ryhmässä vaan hitaasti mutta varmasti ryhmä hävisi horisonttiin.

Tiesin että reitti tulisi olemaan raskas ja lämmin sää tekisi reissusta taatusti rankan joten oli parempi tyytyä ajelemaan hitaammassa porukassa.
Maalissa sain tosin kuulla että ei pääjoukko ollut sittenkään ajanut niin kovaa, alkurynnistyksen jälkeen porukan vauhti oli hiipunut jonnekin vähän päälle 37 km/h keskivauhdin paikkeille.
Harmi vaan että tällä hetkellä ei ole kuntoa ajaa kovaa alkurykäyksiä vaan harjoittelu on keskittynyt enemmän pitkiin rauhallisempiin vetoihin.
Sen jälkeen kun oma tavoite tälle kesälle täyttyi Pirkan Pyöräilyssä niin motivaatio on myös ehkä pikkaisen hiipunut ja alkukesästä olinkin mielestäni paremmassa kunnossa kuin nyt.

Porvoon kuntoajo oli kuitenkin kaikin puolin mukava tapahtuma vaikka tie ei aina ollutkaan parhaassa mahdollisesta kunnossa.
Reitti oli kyllä muuten kaikin puolin juuri sellainen kuin mistä minä pidän, paljon ylä- ja alamäkiä.
Ryhmämme vauhti vaan oli aika sunnuntaiajo-tasoa, lopussa vähän piristyi mutta vetotöihin ei oikein vapaaehtoisia löytynyt.
Itsekin peesailin kunnes matkaa maaliin oli enää 30 km, sen jälkeen tein vähän vetovuoroja.
Odotin ja katselin jos ryhmästä olisi joku yrittänyt irtiottoa mutta sellaista ei tullut. Kummallisesti vetotöihin ei kukaan jaksanut mutta jos joku yritti karkuun niin ryhmästä kyllä löytyi innokkaita ajamaan kiinni.
No näillä sijoilla ei ole järkeä mihinkään loppukiriin joten ajelin rauhassa ryhmän perällä maaliin, pääasia oli ehjänä maaliin pääsy.
Joku ajoi kerran takarenkaaseeni mutta mitään muita vaaratilanteita ei matkalle onneksi mahtunut.
Ilahduttavasti myös ruotsia pääsi käyttämään ajon aikana kun juttelin parin muun polkijan kanssa, sama Akilleksen kaveri jonka kanssa ajelin Royalissa maaliin oli nytkin samassa porukassa.Oma loppuaikani oli 3:17:48 keskivauhdin jäädessä jonnekin 34,2 paikkeille joten mikään vauhtiajo ei nyt tullut. Omassa sarjassa sijani oli 47 ja 94 polkijaa pääsi maaliin.

ACT:n Tuukka hienosti pääjoukon kyydissä.

Pääjoukossa vauhti oli maltillinen melkein loppuun asti kunnes 15 km ennen maalia vauhti kasvoi ja pääjoukossa rupesi olemaan enemmän eloa.
ACT:llä oli taas hienosti muutama kuski mukana pääjoukossa, Tuukka, Arjo sekä Antti pysyivät hienosti mukana pääjoukon vauhdissa.

Noin 3 km ennen maalia Marek Salermo ajoi irti pääjoukosta ja ajoi aikaisemminirti lähteneet polkijat kiinni.

Loppukirikamppailu käytiin Salermon ja Valtteri Härkösen kesken Salermon viedessä voiton, kolmanneksi tuli Juho Färlin.
Kokonaiskisan 110 km matkalla Marek Salermon aika oli 2:57:57. Naisten sarjan voitti ACT:n Michaela Åvall ajalla 3:17:48.

Loppukiri Salermon ja Härkösen välillä.

Maalissa olisi mielestäni voinut olla vähän parempi tarjoilu, nyt juomistakin joutui metsästämään jostain liikuntasalista jossa tosin oli kyllä tarjolla erittäin hyvää makaronilaatikkoa.
Viiden Pitäjän ajossa oli ainakin juomaa tarjolla heti maalissa ja mitaliinkin sieltä sai muistoksi.
Lopulta aika vähän löytyi nipottamisen aihetta ja ensi vuonna varmaan suuntaan taas tänne polkemaan.

Tulokset: http://www.tulospalvelu.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/SAAPUNEET/2014/porvoo_3.8.htm

Vuelta Vantaa 20.7.2014

Upea ja lämmin sää oli heti aamusta ja päivästä näytti tulevan erittäin lämmin, täydellinen päivä pyöräilylle. Oli vuorossa kolmatta kertaa järjestettävä ACT:n oma kotikisa Vuelta Vantaa.
Reitti oli pysynyt miltei samana kuin edellisenä vuonna, pari kilometriä oli tullut lisää joten nyt päämatkan pituus oli 102 km, lyhyemmät matkat olivat 52 km ja 27 km.
Poljin 18 km siirtymätaipaleen kisapaikalle ja paikalla oli jo melkoinen vilske, klo 11 lähtöön oli vielä aikaa reilu 40 minuuttia.

Porukkaa oli mukavasti paikalla ja monella oli jo alkulämmittelyt menossa, joten ei kuin numerolappu kylkeen ja jalat lämpöisiksi. Kellon lähestyessä yhtätoista oli lähtöviivalle kertynyt hieno pitkä rivi kovakuntoisia pyöräilijöitä. Vueltan reitti on aina ollut nopea ja jo lähtölistaa katsoessa oli selvää että paikalla oli kovatasosta polkijaa joten pääjoukon vauhti tulisi olemaan reipas.

ACT:n polkijat odottamassa lähtöä.

”Ajakaa!” käsky kajahti ilmoille ja runsaslukuinen pyöräilijäjoukko säntäsi matkaan.
Heti alussa vauhti kiihtyi 50km/h tienoille ja letka meni pienempiin osiin. Itse jäin lähdössä vähän pääjoukosta eikä ollut jalkaa saada enää porukan peräpäätä kiinni, yksi vierellä polkenut englantilainen totesi osuvasti että myöhästyttiin junasta. Vaikka olisin päässyt porukan perälle roikkumaan niin en olisi kyllä pysynyt porukan kyydissä, tällä kaudella ei ole vauhti riittänyt alkukiihdytyksiin ja pääjoukonvauhtiin. Pääjoukko pitikin tässä tapahtumassa hurjaa vauhtia ja huomasi että paikalla oli Elite-tason kuskeja koska keskivauhti oli pääjoukolla ensimmäisen kierroksen jälkeen noin 42 km/h.

Pääjoukko Palojoen mäessä.

Pääjoukosta jäämisen jälkeen oma ajo sujui rauhallisesti, kuten normaalisti niin nopeasti isompi ryhmä tuli takaa ja tähän ryhmään tuli sitten liityttyä mukaan.
Ryhmän vauhti oli alussa hyvää mutta pikkuhiljaa vetohaluisten vähyys alkoi näkyä ja ryhmän vauhti hiipui. Pikkuhiljaa ryhmän perälle oli kertynyt enemmänkin polkijoita, loppua kohden ryhmän koko oli jo aikamoinen. Pari muuta ACT polkijaa saatiin matkan aikana kiinni ja lopulta suurin osa ACT tiimistä ajoi tässä ryhmässä.

Mukana oli myös nojapyörä jonka meno oli näin rentoa.

Ensimmäisen kierroksen lähestyessä loppua alkoi taivas tummeta ja salamoita näkyä horisontissa, ei kestänyt kauan niin sadepilvet oli jo saavuttanut meidät ja vettä alkoi satamaan oikein kaatamalla.
Oli suuria vaikeuksia edes nähdä eteensä kuopista puhumattakaan kun tiet lainehtivat veden vallassa.
Sateet olivat kuitenkin aika paikallisia ja kohta taas edessä oli kuivempaa tietä.
Toisen kierroksen aikana ennen Hyrylää vettä tuli jälleen reippaasti niskaamme ja tässä vaiheessa itselläni oli välillä suuria vaikeuksia löytää hyvä ajorytmiä.

Lopussa menin tekemään vähän vetotöitä että ei mene ihan peesailuksi koko ajo, koitin lopussa polkea vähän kovempaa mutta jalkaa ei ollut enää mihinkään järkevään, joten tulin porukan kanssa rauhallisesti maaliin. Loppuaika oli 2:46:11 ja sija oli 85 miesten sarjassa jossa oli 192 polkijaa, keskivauhti oli 37 km/h mikä oli vähän kovempaa kuin viimevuonna, joten olin ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Kokonaiskisan voittaja ratkesi lopussa pääjoukosta irtilähteneen ryhmän kesken ja voiton vei lopussa nuori Joni Kanerva Porvoon Akilleksesta ajalla 2:27:19 joten reipasta vauhtia on porukka pitänyt.
Miesten sarjan toinen oli Finnfalz-Rush Racing:in Stefani Urmas ja viime vuonna vielä ACT:ssä polkenut Lasse Huovilainen joka edusti nyt CCT:tä oli kolmas.
ACT:n paras polkija oli seitsemäksi sijoittunut Teemu Törmälä ja naisten sarjassa Michaela oli hienosti kolmas AHH Cycling Teamin Maija Syrjän ja Kaupin Kanuunoiden Taru Harrisonin jälkeen.
Lyhyemmän 52 km reitin suoritti nopeinten Viron Ylo Kuljus ja naisista nopein oli Päivi Nurminen.

Tapahtuman jälkeen oli maalissa tarjolla niin juomista kuin syömistäkin. Erikoisempana ohjelmanumerona oli tarjolla myös samba esitys.

Tulokset: http://www.tulospalvelu.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/SAAPUNEET/2014/vantaa_20.7.htm

Royal Pyöräily 13.7.2014

Oli vuorossa Royal Pyöräily Lahdessa, jo aamusta oli selvä että tästä tulisi lämmin päivä.
Tiesin edellisistä vuosista että reitti on sekä pitkä että vaativa ja lopussa olisi ihan tarpeeksi mäkiä.
Viime vuonna ajo oli sujunut erittäin hyvin ajalla 3:37 keskinopeuden ollessa 36,2 joten tavoitteena oli saavuttaa samanlainen aika tänäkin vuonna.

Osallistujia oli ennätys paljon paikalla, ennakkoilmoittaneita oli 400 ja jälki-ilmoittaja oli varmasti myös kiitettävästi.
Royal ajolla on syystäkin hyvä maine pyöräilypiireissä ja tänäkin vuonna tapahtuma oli loistavasti järjestetty niin parkkipaikkojen kuin pukuhuoneiden ja wc:n osalta.
Maalissa odotti myös pullaa, tuoremehua, energiajuomaa, kahvia, soppaa ja leipää mutta ensin oli poljettava ihan kunnioitettavat 130 km tai 50 km.

Lähtöalueella näkyi paljon tuttuja naamoja joten luvassa oli taas reipasvauhtinen ajo, jos vaan vauhdissa pysyy mukana. Omalta osaltani pääjoukko häipyi pian saattoajon jälkeen mutta sen jälkeen muodostui mukava joukko joka piti ihan hyvää vauhtia yllä.
Tämä joukko oli suhteellisen iso ja jossain vaiheessa huomasin että se meni poikki joten tuli pikkaisen kiire ottaa karkulaisjoukko kiinni. Kiinniajo kuitenkin onnistui ja joukko oli nyt paljon pienempi mutta vauhti oli samalla kovempi. Tässä vaiheessa keskinopeus näytti 36 joten kaikki näytti hyvältä ja voimiakin oli hyvin jäljellä.

Matka oli kuitenkin pitkä ja ollessani lähellä kärkeä huomasin että joukossa oli enää neljä muuta kuskia. Omatkin voimat rupesivat vastatuulessa loppumaan ja lopulta kadotin kosketuksen näihin neljään muuhun. Vauhdillisesti ero ei ollut kuitenkaan suuri ja näin heidät kokoajan edessäni ja ajattelin että voisin vielä koittaa ajaa heidät kiinni. Myöhemmin ajatelleen tämä oli yksi suurimpia virheitä mitä tein. Lopputulos ei tuottanut hedelmää mutta omia voima kului turhaan.

Yksin ajellessani matkaa oli vielä 60 km maaliin mutta lopulta tuli ryhmä takaa johon pääsin liittymään.
Tässä ryhmässä menikin sitten jonkun aikaa vaikka jaloissa rupesi jo tuntumaan matkan rasitus. Juomakin rupesi vähenemään uhkaavasti ja helle ei antanut armoa.
Ajellessamme näin että meidän takaa ilmestyi suuri joukko joka paljastui 35 keskinopeusryhmäksi.
Iso ryhmä ohitti meidät ja sulauduimme tähän joukkoon.
Iso ryhmä kuitenkin tuotti huomattavan määrän jojo liikettä ja olin ajautunut porukan hännille. Matkaa maaliin oli 15 km, normaalisti olisi ollut vielä mahdollista kiriä porukka kiinni mutta jalkani olivat aivan loppu, seinä oli tullut vastaan ja samalla kun näin ryhmän ajavan horisonttiin iski masennus ja epätoivo. Tavoite aika ei tulisi ainakaan onnistumaan ja nyt oli lisäksi köröteltävä yksin maaliin asti.


Onneksi sentään en joutunut ihan yksin ajamaan vaan yhdelle Akilleksen ajajalle oli myös iskenyt seinä vastaan ja edessä näkyi toinenkin kuski.
Kolmen koplamme ajeli hitaasti kohti maalia viimeiset 15 km ja lopussa mäet tuntuivat huomattavan raskailta. Maaliin kuitenkin päästiin ja kuten alussa mainitsin niin juotavaa ja syötävää oli maalissa tarjolla.

Aika oli lopputuloksissa 3:48 ja vaikka aika oli huomattavasti huonompi kuin viime vuonna niin pitää kuitenkin olla tyytyväinen että maaliin pääsi ja ilman haavereita.

Royal Pyöräilyn loppukirikamppailu.

ACT:n osalta kisa meni erittäin hyvin ja lopussa erittäin tiukan kirikamppailun jälkeen ACT:n Juha Parviainen oli kolmas Haanaja RK:n Viljar Kuljuksen ja TuUL:n Veli-Pekka Laineen jälkeen.
Myös lyhemmällä 50 km matkalla ACT:llä oli vahva edustus. Michaela Åvall nappasi naisten sarjan voiton ja myös muut ajoivat hyviä sijoituksia.
Seuraavaksi onkin sitten vuorossa ACT:n oma kotikisa kun viikon päästä on vuorossa Vuelta Vantaa.

Lisää kuvia tapahtumasta löytyy täältä

Tulokset 130 km
Tulokset 50 km

Pirkan Pyöräily 8.6.2014

Samaan aikaan kun moni ACT tiimistä oli  Porvoossa jossa kilpailtiin perinteisessä ja kunniakkaassa Porvoon ajossa tai Keravalla missä poljettiin metsässä niin oma matkani suuntasi Tampereelle.
Luvassa oli tämän kesän pisin rupeama ja matkana oli tuttu ja turvallinen 217 km. Poikkeuksena tänä vuonna matka vei Tampereelle jo päivää aikaisemmin ja luvassa oli yöpyminen hotellissa.

Hotelliksi oli valikoitunut uusi Cumuluksen hotelli Rautatienkadulla.
Hotelli oli kaikin puolin erittäin mukava ja ainoa harmi oli että johtuen seuraavan aamun aikaisesta herätyksestä en ehtisi nauttimaan hotellin runsaasta buffet aamiaisesta. Onneksi oli mahdollisuus saada pienempi aamupala jonka sain noutaa klo 5 aamulla.
Aamupalan jälkeen olikin vuorossa siirtyminen tapahtumapaikalle.
36 km/h keskinopeusryhmän lähtö oli määrä olla klo 7.30 ja edessä olisi koko päivän kestävä urakka.

Kyseessä oli viides kerta kun osallistuin tähän tapahtumaan mutta näin nopeassa ryhmässä en ollut aikaisemmin polkenut, joten vähän jännitti miten sitä tulisi jaksamaan koko matkan tässä vauhdissa.
Kauden muuta ajot olivat kuitenkin menneet erittäin hyvin joten se valoi uskoa että myös tämä matka pitäisi onnistua aivan hyvin tässä vauhdissa.

Kaupin Kanuunat ovat tunnettuja hyvästä vetotyöskentelystään ja näin oli myös tällä kertaa.
Alussa veto oli suhteellisen rivakkaa mutta mäet mentiin erittäin rauhallisesti ja ryhmä ajoi aika kurinalaisesti.

Itse päätin pysyä ryhmän hännillä ja tarvittaessa jättää vaikka turvaväli ryhmään jos ryhmän ajo vaikuttaisi liian villiltä.
Vaikka tapahtumassa ei ole ajanottoa niin olin aikaisempina vuosina kuitenkin nähnyt muutamia kolareita ja halusin välttää niitä viimeiseen asti koska kausi oli vasta alkamassa ja kyseessä oli vain tällainen "hupi-ajo".

Matka eteni hyvin ja keli lämpeni hyvää vauhtia. Omalta osaltani matka meni erittäin kevyesti porukan hännillä aina viimeiseen huoltoon asti.
Johtuiko sitten kuumuudesta vai mistä mutta viimeisen huollon jälkeen jalka tuntui paljon raskaammalta kuin ennen sitä. Kilometrit tuntuivat vähenevän entistä harvemmin mitä pidemmälle polki.

Huomasin kun tarkkailin muita polkijoita edelläni että myös muilla vaikutti jalka alkavan painaa, loppua kohden kun matkaa maaliin oli ehkä noin 30 km niin yhtäkkiä näin yhden edellä polkevan joutuvan väistämään ojaan. En nähnyt tarkkaan tilannetta mitä edellä tapahtui, oliko kyseessä pieni kosketus vai mikä mutta onneksi kaveri oli sen verran taitava että onnistui pitämään pyörän pystyssä ja palamaan takaisin ryhmään.

Viimeiset kilometrit tuntuivat kyllä erittäin pitkiltä niin kuin ne ovat tuntuneet joka vuosi kun matka on ollut näin pitkä.
Lopussa maali eli Tampereen jäähalli kuitenkin näkyi ja oli mahtava tunne polkea maaliin yleisön taputtaessa ja selostajan hehkuttaessa.
Yksi itselleni asettamista tavoitteista pyöräilyn parissa oli jälleen täyttynyt.

Lisää kuvia Pirkan Pyöräily 2014

Viiden Pitäjän Ajo 25.5.2014

Samaan aikaan kuin Espoossa poljettiin Giron merkeissä ja osa oli Riihimäellä kisaamassa AHH-ajoissa niin Porvooseen kokoontui neljä ACT:n miestä Viiden Pitäjän ajoon.
Paikalle ilmaantui allekirjoittaneen lisäksi Antti, Ismo ja Joni.
Kyseessä oli 41:n kerta kuin tämä suhteellisen pieni ja ainakin tälle ulkopaikkakuntalaiselle tuntematon tapahtuma järjestettiin.
Vaikka en itse ollut aikaisemmin kuullut tästä tapahtumasta niin selvisi että tämä oli järjestelyitään oikein hyvin hoidettu tapahtuma. Liikenteenohjausta ja ajanottoa ei ollut mutta itse reitti oli hyvin merkitty joten ei tarvinnut pelätä eksymistä.
Kuulemani mukaan tänä vuonna paikalla oli selvästi enemmän osallistujia kuin edellisenä vuonna, arvioin että ainakin satakunta polkijaa oli tullut paikalle nauttimaan ihanasta kesäsäästä ja ottamaan osaa 90, 50 tai 30 km matkalle.

Tapahtuman luonne oli erittäin rento, mikä tuli viimeistään selville kun alunperin klo 9 ilmoitettu yhteislähtö tapahtuikin vasta noin 9.10. Tämä tosin ei näyttänyt paljon porukkaa stressaavan ja osa oli lähtenyt matkaan jo aikaisemmin omaan vauhtiin. Hienon rentoa meininkiä jossa ei turhasta stressata.

Kun matkaan päästiin niin ACT:n pojat lähtivät parin muun polkijan kanssa sellaiseen laukkaan että itsekin sain ajaa niin kovaa kun pääsin että pääsin ylipäänsä mukaan porukkaan.
Vauhti oli erittäin reipasta ollen kokoajan 40-50 km/h välissä.
Huomasin heti alussa että minun jalkani eivät tällaista vauhtia tulisi kestämään loppuun asti, varsinkin kuin hellettä oli näin paljon. Ehdin tehdä yhden vetovuoron jonka jälkeen oli pakko tiputtaa itseni ryhmästä, ryhmä karkasikin nopeasti horisonttiin. Takana ei näkynyt ristinsielua joten jouduin polkemaan monta kilometriä ypöyksin ja ehdin ajatella joutuisikohan tässä polkea yksin koko matkan.

Se huoli oli kuitenkin turha sillä takaa tuli lopulta suhteellisen iso pääjoukko oikein hyvää vauhtia.
Liityin mukaan tämän ryhmän perälle ja nauttien matkasta.
Noin 35 km kohdalla pääjoukko saavutti ACT:n pojat sekä yhden Akilleksin polkijan. Kaksi kovaa polkijaa oli vielä karkumatkalla ja tulisi olla hyvän aikaa ennen kuin heidät saavutettiin.

Pääjoukko meni kohta kahtia ja Antti oli ACT:n polkijoista aina joka tähän ryhmään pääsi mukaan. Itse oli niin pääjoukon perällä että tuli kiire lähteä kirimään kohti kärkeä kun huomasin että letka meni poikki.
Ismo ja Jouni olivat niin huonoissa asemissa että eivät päässeet tai jaksaneet enää kiriä mukaan irtiotto ryhmään.
Olin päättänyt että haluan mukaan ja poljin niin lujaa kun pääsin, usko meinasi moneen kertaan loppua mutta huomasin että vähän kerralla saavutin irtiotto porukkaa.
Lopulta pääsin viimeisin polkijan peesiin ja pääsin hengähtämään, taka-ajo oli kestänyt suunnilleen noin 7 minuuttia ja pulssini oli ollut 181 kokoajan.

Tämän taka-ajon jälkeen minusta ei ollut enää vetohommiin ja päätinkin että tästä lähtien peesaan vaan maalin asti ja koitan roikkua porukan mukana.
Porukassa oli sen verran kovia polkijoita että ryhmän vauhti oli oikein hyvää kokoajan.
Ryhmän perällä sain kerättyä voimia muiden tehdessä vetotyön, ei ehkä se kaikkein reiluin teko mutta tiesin jos tekisin vetohommia niin en ainakaan tässä ryhmässä jaksaisi maaliin asti.

Kun matkaa maaliin oli alle 20 km niin ryhmästämme irtosi noin 7 miehen porukka, minulla ja Antilla ei ollut jalkoja vastata tähän iskuun.
Yksi Akilleksen kaveri putosi kohta irtiottoryhmästä ja Antin kanssa alettiin ajamaan häntä takaa.
Antti oli kuitenkin tyhjentänyt jalkansa niin totaalisesti että sain jatkaa taka-ajoa yksin.
Vastatuuli tuntui kovalta mutta huomasin että ylämäissä saavutin aina vähän Akilleksen polkijaa ja lopulta sain hänet kiinni. Alettiin sitten kimpassa polkemaan kohti maalia niin kovaa kun nyt enää vaan päästiin, vauhti ei kyllä enää ollut meillä niin hurjaa.

Saavutettiin kyllä muutama polkija ja lopussa otettiin Akilleksen kaverin kanssa vähän loppukirikin.
Anttikin tuli maaliin vähän ajan päästä ja vähän hänen jälkeen loputkin ACT:n miehet oli maalissa.
Laskin että oma sijoitukseni oli ehkä 5 tai 6 ja kaikki ACT:n polkijat mahtuivat 15 parhaan sakkiin.

Nurmijärvi Ajo 10.5.2014

Nurmijärvellä järjestettiin oikea pyöräily superpäivä, tarjolla oli niin maantienkisa-osakilpailu, kuin kuntoajoa sekä maastoajoa.
Kilpaluokalla matkana oli 84 km ja Elite ja M-18 kuskit suorittivat kaksi kierrosta eli 168 km.
Maantiekuntotapahtuman ajajilla oli matkana sama 84 km kuin myös kilpasarjalaisilla.
Elite ja kilpaluokat olivat keränneet hyvän määrän osallistujia, kuntostarttiin oli ilmoittanut noin 46 pyöräilijää, se että lähtöjä oli niin monta sopi minulle oikein hyvin niin lähdöistä ei tullut liian isoja.
Monelle tämä oli ensimmäinen startti tällä kaudella ja Nurmijärvi sai kunnian käynnistää kesän kuntoajot. ACT:stä oli ilmoittautunut mukaan polkijoita niin maastoon kuin maantiellekin.
Kilpasarjaan oli ilmoittautunut kuusi kuskia ja kuntosarjassa oli kolme kuskia, maastoon oli uskaltautunut vain Janne Hallikainen.

Juniori maastokuskit lähdössä matkaan.

Elite ja kilpasarjat ajoivat ensin omat ajonsa ja heidän jälkeensä oli meidän kuntosarjalaisten vuoro.
Elite-sarjan voiton vei Akilleksen Marek Salermo ja kilpasarjan voitto meni PKK:ta edustava Johan Nordlundille.
ACT:n kauden avauksessa parhaiten onnistui Tuukka Puuronen olleen sijalla 11, muutkin ACT:läiset polkivat maaliin pääjoukossa.

Kuntosarjalaiset lähdössä matkaan.

Kuntosarjan lähtö oli seuraavaksi vuorossa ja meidän tiimistä matkaan lähti minun lisäksi Antti Kettu sekä Teemu Ramstedt.
Alku oli erittäin rauhallinen ja vähän ajan poljettuamme siirtyivät ACT:läiset lähemmäksi kärkeä ja rupesivat vetotöihin.
Vauhti vähän kiihtyi ja kärkeen muodostui oma pääjoukko joka oli kohtuullisen suuri mutta ei liian suuri.

Lähtö on aina vakava paikka.

Vähän aikaa vetotöitä tehtyämme totesimme että ryhmää ei saatu enää pilkottua pienemmäksi joten muitakin kovakuntoisia polkijoita rupesi vetohommiin.
Matka jatkui kohtuullisen kovavauhtisena mutta ainakin itselleni sopivaa vauhtia, olin jo päättänyt jäädä häntäpäähän kyttäilemään ja säästämään voimia.
Muutamalla alkoi vauhti tuntumaan ja välillä huomasi kuinka kyydistä putosi joku.
ACT tiimiläisilläkin alkoi matka painaa ja alun ehkä liian suuri innokkuus vetohommiin alkoi pikku hiljaa kostautua.
Reitti oli kuitenkin kohtuullisen mäkinen ja vauhtikin oli 36 km/h keskivauhtia.


Aivan lopussa kun matkaa ei ollut enää montaa kilometriä niin Antilla alkoi vähän painamaan jaloissa ja hän jäi vähän jälkeen samalla kun jäljellä olevat alkoivat lisätä vauhtia ja hakea parempaa paikkaa maalin lähestyessä kilometri kilometriltä.
Ryhmässä oli yhdeksän miestä jäljellä ja minä roikuin vielä porukan hännillä ja Ramstedt oli mukana porukassa kuin viimeiset kilometrit alkoivat.
Kun matkaa maaliin oli ehkä kilometri niin porukassa rysähti keskellä suoraa tietä samalla kun vauhtia oli päälle 40 km/h.
Joku osui jonkun renkaaseen ja siitä sitten joku meni nurin ja nopeasti oli kasa keskellä tietä.
Itselläni oli sen verran hajurakoa jo ryhmään että ehdin juuri ja juuri väistää kasan vaikka oli täysi kiihdytys juuri menossa.
Näin että ainakin Ramstedt joutui kasaan parin muun kanssa ja nyt enää kuusi miestä oli enää edessäni.

Kolari säikäytti sen verran että mihinkään uhkarohkeaan en enää uskaltautunut vaan ajoin turvallista vauhtia maaliin sijoittuen lopulta seitsemänneksi.
Anttikin kurvasi noin minuutin minun jälkeeni maaliin mutta valitettavasti Ramstedt jäin kasan seurauksena matkan varrelle.
Myöhemmin sain kuulla että kalusto oli kärsinyt jonkin verran ja asfaltti-ihottumaa oli tullut mutta mitään sen vakavampaa ei onneksi sattunut.
Lopun kolarista jäi valitettavasti vähän ikävä sivumaku muuten aivan loistavaan tapahtumaan.
Ilman kolaria ja vähän voimia alussa säästelemällä luulen että ACT:llä olisi ollut hienot eväät ottaa tästä kuntosarjan lähdöstä vieläkin paremmat sijoitukset.
Olin kyllä jo erittäin iloinen jo tuosta seitsemännestä sijasta ja mielestäni oli hienoa että kisasarjalaisille ja kuntosarjalaisille oli omat lähdöt.
Tämä teki ainakin kuntosarjan ajosta mielestäni erittäin rauhallista jos vertaa vaikka muihin tapahtumiin joissa on pelkästään yksi lähtö.

Pitää tunnustaa että HyPy hallitsee kyllä tämän pyöräilytapahtumien järjestämisen. Jo viime vuonna he järjestivät erinomaisen tapahtuman jossa oli maasto ja maantiematkoja tarjolla ja jälleen he saivat aikaiseksi erittäin hienon superpäivän jossa oli tarjolla jokaiselle jotakin.
Nurmijärvi Ajot oli loistava aloitus tälle pyöräilykaudelle ja oma kuntokin näyttää olevan kohdillaan.
Loppuaikani oli 2:21 muun ryhmän kanssa ja keskivauhtikin oli 35,8 km/h, ei voi muuta kun olla tyytyväinen tähän aloitukseen.

 Tulokset:

• Kuntosarja
• Nurmijärvi GP
• Nurmijärvi MTB