Tour de Helsinki 6.9.2009

No niin ei mennyt niin kuin piti.

Eli Tour de Helsinki päättyi sitten kolariin 5 km ennen maalia ja lopputulos oli että naama toimi ilmalennon jälkeen jarruna ja pyörä otti myös kipeää, joten maalin ei tultu.

Tässä kaikki vielä menee niin kuin pitikin.

Harmittava juttu sillä ennen onnettomuutta kisa oli edennyt todella hyvin ja juuri niin kuin pitikin. 35-ryhmä eteni aikataulussa ja lopussa olisi ollut hyvä aika odottamassa.

Todella ikävä tuo onnettomuus varsinkin kun se ei johtunut omasta mokasta. No elämä ei aina ole reilua ja onneksi onnettomuudesta selvittiin suhteellisen vähin vammoin.

Kuskille tuli käsiin pari murtumaa, puolet naamasta asfaltti-ihottumaa ja pyörästä meni vaihteet uusiksi, mutta runko säilyi onneksi ehjänä.

Kolari sai alkunsa kun nähtävästi joku ryhmän etupäässä käänsi päätään katsoakseen taakseen mikä johti sivuttaisliikkeeseen joka osui vierellä tai takaa polkevan renkaaseen.

Kun yksi kaatuu niin nopeasti sitä on porukkaa pitkin tietä. Itse poljin vasemmalla puolella tietä kun huomasin että porukkaa alkoi kaatua edessä. Yritin ehtiä alta pois, mutta tällä kertaa se ei onnistunut.

Joku liukui maata pitkin ja osui minun takarenkaaseen jonka seurauksena osuin reunakivetykseen ja siitä ilmalennon jälkeen vastaantulevien kaistalle. Onneksi autoja ei tullut vastaan joten onnistuin suhteellisen nopeasti hoipertelemaan tien laitaan huilaamaan.

Omalta osaltani ajo jäi siis siihen, mutta yksin en tarvinnut odottaa raato-auton tuloa. Yhdeltä englantilaisherralta oli pyörän runko mennyt poikki joten saatiin molemmat odottaa kiltisti autokyytiä takaisin Velodromille.

Jussi Veikkasen TdH päättyi vähän iloisimmissa tunnelmissa.

Uusi kausi uudet kujeet

Loppuvuosi meni sitten toipuessa ja treeniä ei paljon tullut ajeltua ennen talventuloa. Mutta uusi vuosi koitti ja uudet fiilikset, helmikuussa alkoi taas talvipyöräily maistua :)

Nyt kun lumet ovat sulaneet niin on päässyt näin pääsiäisen kunniaksi ottamaan kesärenkailla tuntumaa ja sitä odottaa jo innolla kunnes hiekat on putsattu tieltä pois että voisi ottaa maantiefillarin esiin.

Kauden eka koitos on 16.5 järjestettävä Keravan Kevätpolkaisu, aika käy nopeasti joten treeni hinku on taas kova.

 

Back in Business

…näin voisi kuvailla tämän hetken fiiliksiä. ”Epäonnistuneen” Eteläkärjen ajojen jälkeen oli hetken ongelmia motivaation kanssa, mutta parin onnistuneen lenkin jälkeen pyöräilyinto on jälleen löytynyt ja nyt on ihan positiiviset odotukset viikko ennen Tour de Helsinkiä.

Myllyn pyöräilystä ei loppujen lopuksi tullut mitään minun osaltani tänä vuonna johtuen aika ja ekonomisista ongelmista, mutta jääpähän jotain mihin tähdätä ensivuonna.

Nyt viikko ennen kauden päätavoitetta eli Tour de Helsinkiä voi vähän mennä läpi pari ongelmakohtaa jotka ovat vaivanneet minua.

Ensimmäinen asia joka tällä hetkellä herättää pientä pelkoa on reitin kunto.

Kuin ajoin eilen reitin läpi huomasin että Nikkilästä eteenpäin oli reitti paikoitellen aivan kauheassa kunnossa ja ellei teitä saada korjattua ennen tapahtumaa niin on melko varma että jossain näissä kohdissa rytisee ja ehkä kovaa.

Toivon todella hartaasti että tiet saadaan korjattua ennen ensi sunnuntaita tai että järjestäjät muuttavat reittiä näiden pahojen paikkojen osalta sillä voin vain ajatella mitä riskejä siitä muuten muodostuu jos 1500-2000 polkijaa rysäyttää näihin koloihin ja kuoppiin.

Toinen asia mitä mietityttää on osallistujien määrä. Jos viime vuonna oli jotain 1000 osallistujaa niin tänä vuonna määrän ennakoidaan tuplantuvan mikä sinänsä on hienoa, mutta mitä isompi porukka niin sitä isompi on myös kolareiden riski.

Jo viime vuonna oli aika paljon kasoja ja nyt kuin liikkeellä on vielä enenemän porukkaa ja kaikki vähän eri tasoisia, jotkut eivät välttämättä ole edes koskaan ryhmässä ajaneet niin riski että joku tekee jonkun paniikki liikkeen ryhmässä on suhtkoht suuri.

Tämä on saanut minut miettimään että mihin ryhmään sitä oikein menisi ajamaan.

Tällä hetkellä näyttää siltä että 35 keskari ryhmä on se mistä aloitettaan kun ainakin HePo:lla on tiiminsä siinä ja pari muutakin tuttua aikoo ajaa siinä ryhmässä.

Pelko on vain että 35 ryhmästä tulee erittäin iso mikä ei välttämättä tee ajosta yhtään mukavampaa joten jokin pieni ”irtiotto ryhmä” olisi poikaa.

Kaikesta negatiivisesta ennakkotunnelmista huolimatta uskon että tapahtumasta tulee taas loistava niin kuin viime vuonnakin ja sään salliessa 140 km lenkki hienossa maisemissa on oikein hyvä tapa viettää sunnuntaipäivä.

Eteläkärjen Ajot 9.8.2009

Pettymys, se on sana joka päällimmäisenä tulee mieleen kun ajattelen päivän kuntotapahtumaa Tammisaaressa. Ei sillä että järjestelyissä tai reitissä olisi ollut mitään valittamista, päinvastoin ne olivat mitä parhaimmat mutta oma tyhmyys on se mikä ottaa aivoon.

Tänään olisi ollut paras mahdollisuus tänä kesänä roikkua mukana pääjoukossa, jos nyt ei maaliin asti niin kuitenkin aika pitkälle. Pääjoukon vauhti nimittäin ei ollut mitenkään ”hurjaa” jos vertailee esimerkiksi vaikka Royal tai Mäntsälä ajoon.

Mutta mitä tekeekään allekirjoittanut? Noh, mokailee kun piti siirtyä pääjoukon letkan viimeiseksi ja kadotti tuntuman koko porukkaan ja kiinniajo ei enää onnistunutkaan.

Ja kaikki tämä hauskuus tapahtui jo 35 km kohdalla ja vaikka fyysisesti ei ollut mitään vaikeuksia pääjoukon vauhdissa mukana niin fakta on että jos joukkoon pääsee syntymään rakoa niin sitä ei kyllä enää näissä vauhdeissa (40 km/h) kiinni ajeta.

No, joten seuraavaksi oli sitten vuorossa yksinajelua aina sinne 70-80 km kohdalle kunnes kaksi tyyppiä jotka olivat pääjoukossa kärsineet rengasrikon saivat minut kiinni.

Valitettavasti yksi heistä oli jo niin poikki että heistä ei ollut oikein iloa ja he putosivatkin lopulta minunkin vauhdistani.

Lopussa, 20 km ennen maalia tuli kuitenkin yksi isompi neljän hengen ryhmä joka ajoi minut kiinni ja liityin heidän seuraan ja me ajettiin sitten yhdessä maalin asti, ja saatiinpahan pikku loppukiri aikaiseksi.

Tosiasia kuitenkin on että tavoite eli pääjoukossa pysyminen ei täyttynyt vaikka mahdollisuudet siihen olivat mitä parhaimmat, mutta kokemattomuus ja tyhmä pää tekivät tänään tehtävänsä.

Joten päivän paras anti oli lopussa tapahtunut ryhmäajo ja pikkuinen loppukiri, ja se että kisapaikalla oli hyviä paitoja myynnissä todella hyvään hintaan.

Hyvä juttu että tässä tapahtumassa ei otettu aikaa sillä se ei kyllä yksinajelun jälkeen kovin kummoinen ollut mutta olipahan aikaa nauttia hienoista maisemista.

Torstai 6.8 & HePo:n tykitys osa II

Tänään olikin sitten vuorossa ”pikkaisen” vauhdikkaampi lenkki.

Ennen lähtöä oli Vantaankoskelle ilmaantunut 23 rohkea miestä ja yksi nainen, ja jo ensi kilometreistä oli selvä että tänään olisi tulossa aika vauhdikas lenkki.

Heti alussa sai kyllä polkea ihan reipasta vauhtia, siinä 35-40 km/h ja lopussa muutamat innostui vielä vähän yrittämään irtiottoa.

Lenkin pituus oli siinä 86 km kun tultiin takaisin Vantaankoskelle ja siellä keskari oli sellainen 36,1 km/h, ei paha sanoisin.

Jaloissa tuntuu taas ihan kivasti ja huomenna olisi vuorossa taas yksi soolo treeni, mutta kuinka pitkä sitä en ole vielä päättänyt.

Sunnuntaina olisi sitten vuorossa reissu Tammisaareen ja osallistuminen Eteläkärjen Ajoihin.

Tiistai 4.8 & HePon tykitys

No niin sitä on onnistuttu raahautumaan kotiin taas HePo (Helsingin Polkupyöräilijät) lenkiltä. Hyvä lenkki se oli, ihan kiva 83 km + siirtymät kotiin.

Yllätin itseni tekemällä paljon vetotöitä kärjessä tällä kertaa kun yleensä vaan peesaan muiden takana.

No lenkki ainakin tuntui jaloissa, varsinkin kun itsepäisesti päätin vetää yksin viimeiset 3-4 km mutta tulipahan vähän rehkittyä.

Torstaina sitten taas uudestaan… jospa vihdoinkin saisin mun HePo paidan.

Ensimmäinen askel

 No niin, se on sitten ensimmäisen tekstin vuoro.

Mitään suurta tavoitetta tai ajatusta tällä blogilla tuskin on, mitä nyt vähän pitää päiväkirjamaista kokoelmaa siitä miten kesän treenaus on mennyt.

Tavoitteena on siis osallistua parin vuoden sisällä Vätternrundan pyöräilyajoon jossa poljetaan 300 km matka. Viimeistään vuonna 2011 pitäisi tämän tapahtua.

Tämä vuosi on treenauksen puolesta mennyt paremmin kuin koskaan ja kasassa on jo 8000 km ja näyttää selvästi siltä että 10 000 km tavoite täyttyy.

Tänä vuonna on tullut osallistuttua jo neljään kuntoajoon ja vielä olisi kolme jäljellä tänä kesänä.

Seuraava ajo olisi jo viikon päästä Tammisaaressa ja matkana olisi 120 km. Tapahtuma on minulle uusi joten odotan sitä innolla, tai ainakin odotin.

Eilisen lenkin aikana tapahtunutta ”pistoa rinnassa” jälkeen laittoi vähän miettimään miten hyvä kuntoni oikeastaan on.

Viime päivinä on ollut vähän väsymystä havaittavissa joten jokunen lepopäivä rupea tulemaan tarpeeseen.

Kuun lopussa on vuorossa Myllyn pyöräily (240 km ) ja viikko sen jälkeen on sitten kesän suurtapahtuma eli Tour de Helsinki (140 km).

Luulen että jos näistä jäljellä olevista kuntoajoista vielä selviän ilman ongelmia niin olen oikein tyytyväinen kesän ajoihin.