Perinteinen Mäntsälän ajo oli nyt vuorossa ja tällä kertaa sää oli vähän epävakaisempi. Klo 10 kun lähdön pitäisi tapahtua niin pitäisi olla vielä kuivaa mutta myöhemmin oli sadetta luvassa.
Ennakkoon ei ollut kovin paljon ilmoittautuneita mutta
jälki-ilmoittautuneita oli onneksi jonkun verran, kaiken kaikkiaan
yhteenlaskettuna lyhyeen ja pitkänmatkan osallistujia taisi olla 40-50
polkijaa.
Tarjolla oli kuten aikaisempinakin vuosina sekä 47 km että
94 km matka.
ACT:läisiä oli tällä kertaa mukana kaiken kaikkiaan neljä
kuskia, kolme pitkälle matkalle ja yksi lyhyelle.
Liikkeelle lähdettiin rauhallisesti saattoauton takaa, tänä
vuonna saattoajo oli poikkeuksellisen pitkä jotta kukaan ei ainakaan alussa
pääsisi eksymään. Minusta tämä oli oikein hyvä keksintö tälle vuodella koska
nyt ei tullut lähdössä turhaa hässinkiä ja kaikki ehti rauhassa etsiä oman
paikkansa ryhmässä.
Saattoajon jälkeen päästiin sitten kunnolla liikkeelle ja
tästä piti huolen IBD:n porukka jota johti Niki Birlign.
Rauhallisen saattoajon jälkeen vauhti kohosi nopeasti 40 ja
50 paremmalle puolelle. Itse jouduin tänä vuona toteamaan että jalka ei riitä
tällaiseen tykitykseen ja aika nopeasti sain todeta että pääjoukko karkaa
horisonttiin yhtä nopeasti kuin syke karkasi ylälukemiin.
Onneksi kauan ei tarvinnut yksin pyöritellä kun takaa jo
tuli pienempi ryhmä johon sitten liityin mukaan. Noin puolet ryhmästä oli
tekemässä vain yhtä kierrosta ja loput oli kahdella.
Ensimmäinen kierros meni aika mukavasti ja itsekin olin
jonkun verran vetohommissa, myöhempää ajatellen ehkä vähän liiankin paljon tuli
tehtyä vetovuoroja.
Toisella kierroksella ryhmä olikin sitten vain noin 5
polkijan kokoinen joten nyt riitti vetotöitä jokaiselle. Toisen kierroksen
puolivälissä huomasin että paras potku rupesi olla poissa ja homma muuttui
enemmän ja enemmän vain lyhyeksi vierailuksi kärkipaikalla ennen kuin päästin
jonkun muun suosiolla vetohommiin.
Kun matkaa oli taivallettu noin ¾ osaa niin kaksi polkijaa
oli pudonnut ryhmästä mutta melkein samaan aikaan saatiin kiinni kaksi edellä
ajanutta kuskia. Näin jatkettiin aina lähes viimeisille 5 kilometreille kunnes
nämä kaksi tipahti myös meidän kyydistä vähän ennen viimeistä risteystä.
Viimeiset kilometrit tultiinkin sitten kolmen koplana mutta
minulla oli meno jo aika tuskallista joten nämä kaksi muuta onnistui sitten
tiputtamaan minut kyydistä kun matkaa maaliin taisi olla vain pari kilometriä.
Lopun koitin tulla sitten sen minkä jaloista enää pääsi, mikä tosin ei ollut
enää kovin hurjaa vauhtia. Lopussa sitten vähän yritin spurttia mutta taisi
olla maailman hitain loppukiihdytys, maaliin sentään pääsin.
Pääjoukon vahtiin ei tänä vuonna ollut asiaa ja Niki
Birlingin voitto aika 2:19,30 oli noin 4 minuuttia kovempi kuin viime vuoden
aika.
Oma aikani 2:46,03 oli pari minuuttia hitaampi kuin
edellisvuoden aikani ja jäi kauas omasta ennätyksestäni 2:25,14 vuodelta 2015.
Mutta kuitenkin olin aika tyytyväinen ajooni, tänä vuonna
sai tehdä reippaasti töitä ja hyvästä harjoittelusta meni tämäkin ajo. Itse tapahtuma oli taas loistavasti järjestetty ja siitä iso
kiitos Mäntsälän Urheilijoille jotka jaksavat järjestää tätä hienoa tapahtumaa.
Ensi vuonna taas ehdottomasti mukana ja kuka tietää jos
silloin ehkä pysyisi taas pääjoukon kyydissä.
